- January 31, 2020
- Day 158
- Ywangan, Myanmar
- 17855 Km
Kaupallinen yhteistyö: Discovery Rides
Vietettiin Mandalaysta Yangoniin vievän moottoripyöräroadtrippimme ensimmäinen yö Ywanganin kylässä. Ywangan sijaitsee Myanmarin Shan-osavaltiossa, noin 130 kilometrin päässä Mandalaysta. Ajeltiin päivä kylän ympäristössä upean luonnon keskellä ja tutustuttiin muutamaan hienoon nähtävyyteen. Kuului päivään kuitenkin myös vähän verta, hikeä ja kyyneleitä.
Saapuminen Ywanganiin
Majapaikan löytäminen
Ywanganissa ei taida olla kovin montaa majoitusvaihtoehtoa, ja vielä vähemmän niistä löytyy tietoa netistä. Heti kun saavuttiin kylään, nähtiin tien varressa Shwe Gu Gu -hotelliin osoittava kyltti. Nähtyämme mukavan näköiset bungalowit ja vehreän puutarhan, päätettiin saman tien jäädä sinne. Simppeli mökkimme maksoi jotain 30 000 kyatin (n. 20 euroa) yöltä, sisältäen seuraavan päivän aamiaisen.
Saapueassamme Ywanganiin oltiin jo tosi nälkäisiä. Hotellin ravintolasta saatiin hyvää ruokaa, joten syötiin siellä seuraavanakin päivänä. Koska henkilökunta puhuin englantia, oli helppo selittää, että ollaan kasvissyöjiä. Ei kyllä muutenkaan nähty kylässä juuri muita ravintoloita.
Auringonlasku Shwe Pwint Lin -pagodilla
Roadtrippimme ensimmäisen illan auringonlaskua katseltiin Shwe Pwint Lin -pagodilta käsin, joka sijaitsi ihan meidän hotellin lähellä. Tämä oli hyvän paikka auringonlaskun ihailuun. Paria leikkisää koiraa ja yhtä vanhaa munkkia lukuun ottamatta saatiin mahtavat maisemat ihan itsellemme.
Burmalaista kahvia
Seuraava päivä aloitettiin Ywanganin erikoisuudella – kahvilla. Ywangan on Myanmarin tärkein Arabica-kahvipapujen tuottaja. Genius-kahvitehtaan vähän kauempana kylästä sijaitsevalla farmilla pääsisi tutustumaan kahvin tuotantoon paremmin. Me kuitenkin vierailtiin pelkästään tehtaanmyymälässä, joka löytyy kylästä. Kahvi oli hyvää – jopa minun mielestä, joka en yleensä tykkää kahvista.
Luolaseikkailu
Turistit eivät vielä ole oikeastaan löytäneet tietään Ywanganiin, mutta alueen tunnetuin nähtävyys on sininen laguuni ja sen läheinen vesiputous. Nämäkin olisi ollut ihan kiva nähdä, mutta meillä oli mielessä jotain muuta. Oltiin nimittäin kuultu tippukiviluolasta, jonka sisällä virtaa joki. Otettiin missioksemme löytää se.
Luola tunnetaan nimillä Yae Win sekä Sin Lal ja se sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Ywanganin kylästä. Saatiin hotellilta ajo-ohjeet ja paikka on myös merkattu Maps.me -sovelluksen karttaan. Tästä huolimatta onnistuttiin eksymään matkalla, mutta onneksi paikalliset olivat avuliaita.
Lopulta kaikkien töyssyjen ja mutkien jälkeen löydettiin tiemme luolalle. Oltiin saman tien vakuuttuneita siitä, että matka oli ollut vaivan arvoinen.
Käveltiin pellon läpi jokea seuraten, kunnes saavuttiin luolan suulle. Kiikkerät puutikkaat johtivat alas pimeään luolaan. Se, että oltiin luolassa täysin yksin, loi seikkailuun lisäjännitystä. Ei tosin jatkettu kovin syvälle luolan sisään.
Vesiputoussekoilu
Oltiin kuultu, että jossain luolan lähistöllä olisi myös upea vesiputous. Sen löytäminen osoittautui kuitenkin vähän odotettua hankalammaksi. Kyseltiin tietä jokaiselta matkan varrella näkemältämme kulkijalta. Yhdet paikalliset miehet jopa piirsivät meille kartan. Siitä huolimatta ajeltiin tunti ympäriinsä näkemättä edes silmäystä tästä mystisestä vesiputouksesta.
Kun vihdoin päätettiin, että oli aika antaa periksi, oli jo vähän liian myöhäistä. Oltiin joidenkin viljelmien keskellä pienellä syrjäisellä tiellä, tai se muistutti enemmänkin tietyömaata. Jyrkän mäen päällä päätettiin kääntyä takaisin. Mä näin jo kaikki vaaran merkit ilmassa, joten ilmoitin mäen päällä mieluummin käveleväni alas. Enfield ei kuitenkaan ole mikään enduro. Seuraavaksi näinkin kun Seri luisui moottoripyörän kanssa irtosoralla kyljelleen. Seri makasi pyörän alla, käsissä oli verta ja tankista valui maahan bensaa. Käänettiin äkkiä virta-avaimesta pyörä pois päältä ja saatiin se yhdessä nostettua ylös, mikä oli vähän haastavaa jyrkässä mäessä. Oltiin molemmat aluksi ehkä pienessä shokissa, mutta tilanne ei lopulta onneksi ollut kovin paha. Enfield oli saanut pari pienehköä naarmua ja tankkiin oli jäänyt riittävästi bensaa. Serillä oli muutama verta vuotava haava käsissä, jaloissa ja itsetunnossa, ja sen ainoat housut repesivät. Hoidettiin haavat mukana olleen ensiapupakkauksen sisällöllä ja jatkettiin sitten matkaa takaisinpäin.
Hotellille saavuttuamme ystävälliset työntekijät katsoivat Seriä ja ihmettelivät, mitä oli tapahtunut. Yhdessä puhdistettiin haavat paremmin. Tämän päivän seikkailuihin oli uponnut reippaasti enemmän aikaa kuin oltiin ajateltu, ja alkoi olla jo alkuilta. Pienen hermojenlepuuttelutauon jälkeen päätettiin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseemme, Pindayaan.
Matkalla Pindayaan
Matkalla Pindayaan katsastettiin vielä yksi Ywanganin alueen nähtävyys, Main Ma Ya Thakinpa -pagodi. Se löytyy noin 40 minuutin ajomatkan päästä Ywanganista Pindayan suuntaan. Nähtiin jo tieltä käsin karsivuoren huipulle rakennettujen stupien kultaiset tornit, ja haluttiin ehdottomasti kivuta ylös, vaikka alkoikin olla jo myöhä. Sekä näkymät huipulta että pagdoi itsessään olivat upeat. Pagodilla tavattiin hauska urheilujengi, jotka treenasivat kiipeämällä portaita ylös-alas.
Vaikka lähdettiinkin pagodilta jatkamaan matkaa ennen auringonlaskua, jouduttiin ajamaan viimeiset kilometrit pimeydessä ja sumussa. Yllättäen tie oli kuitenkin todella hyvässä kunnossa, joten se ei ollut ongelma.
Juuri ennen saapumistamme Pindayaan Seri tunsi, että pyörän ohjaaminen oli jotenkin hankalamaan, ja minäkin takapenkkiläisenä huomasin huojahtelun. Seuraavana päivänä päästiin sitten ensitöiksemme etsimään pyöräkorjaamoa, jotta saataisiin takakumi paikattua.
11 ajatusta aiheesta “Myanmar on a motorbike, part 2: Adventures and misadventures in and around Ywangan”
Onneksi kaatumisessa ei kuitenkaan käynyt pahemmin ja taisitte selvitä enemmän tai vähemmän pelkällä säikähdykselle. Hienoja maisemia näyttää joka tapauksessa olevan ja varmaan mukavaa olla tunnetuimpien turistialueiden ulkopuolella.
Niinpä, onneksi ei käynyt pahemmin. Joo oman kulkupelin kanssa reissaillessa kyllä tosiaan on parasta se, että sillä pääsee myös niihin paikkoihin, mihin (turisti)bussit ei kulje! 🙂
Vautsi mikä seikkailu! Tällaisilla reissuilla yleensä parasta on juurikin se matkanteko, ei niinkään se, löytyykö kohdetta vai ei. Tosin hyvä, ettei pahempaa haaveria sattunut! Haaveilen jostain samantyylisestä matkasta joskus. Myanmar on ihana maa!
Jep samaa mieltä! Roadtrippaillessa (tai oikeestaan matkustaessa muutenkin) yleensä tosiaan parasta on se matkan teko. Ja kyllä, Myanmar on meidänkin mielestä ihana maa, ainakin näin reissaajan näkökulmasta.
Moottoripyöräillessä voi tosiaan sattua kaikenmoista. Minä matkustin Yangonista Mandalayhin ja käytin junia ja busseja. Siinä oli kyllä minulle seikkailua kerrakseen. 🙂
Joo, Myanmarissa bussilla matkustaminen voi kyllä varmasti olla ihan yhtä iso seikkailu kuin moottoripyöräilykin!:)
Huhhuh, mikä seikkailu! Itsestäni ei olisi kyllä moottoripyörän selkään lähtijäksi edes Suomen turvallisilla asvalttiteillä. Maisemat ovat kyllä varmasti huikeat tuolla matkustuskeinolla!
Pakko myöntää, että itseänikin välillä vähän jännittää moottoripyörän takapenkillä istuminen, varsinkin jos tiet on huonossa kunnossa. Itsestäni ei ehkä olisi moottoripyörän rattiin, mutta olen ilonen että mulla on tuo kuski, koska prätkä on kyllä näppärä kulkuneuvo päästä helposti vähän vähemmän tallatuille reiteille. 🙂
Ihanan oloinen reissu ja upeita maisemia. Itsekin olen matkustellut jonkun verran moottoripyörällä ja nyt olemme hieman katselleet moottoripyöräkursseja puolisolleni, jotta koronatilanteen taas hellittäessä pääsisimme yhdessä matkaan. Toivottavasti saitte lopulta korjattua pyörän ilman ongelmia!
Kiitos Satu! Juu, pyörä saatiin korjattua, mutta ei ihan ongelmitta – se selviää tarinan seuraavista osista 🙂 Mullakaan ei itsellä ole korttia, vaan olen saanut istuskella pyörän takapenkillä. Toistaiseksi se on riittänyt hyvin, mutta toki jos tekisi pidemmän reissun tai tavaraa muuten tarvitsisi ottaa mukaan enemmän, olisi varmasti kätevää että molemmilla olisi omat pyörät.
Vielen Dank für diesen inspirierenden Artikel. Ich möchte gerne auch eine neue Motorradtour wagen und Ywangan sieht sehr vielversprechend aus. Gut, dass man in den Hotels auch mit Englisch zurechtkommt.