Kalay – Kaakkois-Aasiassa ollaan!

Matkattuamme pomppuisilla ja pöllyävillä teillä Intian rajalta läpi Myanmarin Chin-osavaltion ja pienen Tedimin kylän, saavuttiin seuraavaksi Kalayhin. Kalayta on kutsuttu ”Chin-osavaltion oikeaksi pääkaupungiksi”, vaikkei se oikeasti edes sijaitse Chinissä, vaan viereisessä Sagaingin osavaltiossa. Saapuessamme Kalayhin alkoi meistä tuntua siltä, että olimme tosiaan hiljalleen saapuneet Intian niemimaalta Kaakkois-Aasiaan.

Tedimistä Kalayhin – Burmalaisen minibussin kyydissä

Meille kerrottiin, että matka Tedimistä Kalayhin kestäisi noin pari tuntia. Muutaman tauon sekä tietyömaalla odottelun jälkeen saavuttiin päämääräämme viiden tunnin päästä. Viimeiset viikot Koillis-Intiassa ollaan liikuttu lähinnä paikallisilla Sumo-maastureilla. Niihin verrattuna tämä myanmarilainen minibussi oli paljon modernimpi ja tilaakin oli sen verran ruhtinaallisesti, että penkkiä ei tarvinnut jakaa kenenkään muun kanssa.

Ensimmäinen burmalainen kasvisateriamme

Koska kasviruokailu oli ensimmäisenä Myanmar-päivänämme osoittautunut hankalaksi, ei oltu kovin toiveikkaita, että löydettäisiin mitään syötävää tälläkään minibussimatkalla. Yllättäen kuitenkin tienvarren ravintolassa työskentelevä tyttö puhuikin täydellistä englantia. Opiskeli kuulemma kieltä yliopistossa. Niinpä toisena päivänämme Myanmarissa onnistuttiin tilaamaan ensimmäinen burmalainen (Chin-tyylinen) kasvisateriamme. Se koostui (ilmeisesti) sinapinlehdistä kasvisliemessä, sinapinlehtisalaatista, höyrytetyistä sinapinlehdistä, kikhernecurrysta ja riisistä.

Ensivaikutelmia Kalaysta – Henkinen saapuminen Kaakkois-Aasiaan

Saavuttuamme Kalayn kaupunkiin saatiin vielä kiva näköalakierros, kun heitettiin muut kyytiläiset koteihinsa. Noin 400 000 asukkaan kaupungin keskusta näyttää rakentuneen muutaman isomman päätien varrelle. Isojen teiden välissä kulkee pieniä maalaisteitä muistuttavia katuja, joita reunustaa perinteiset, puusta ja bambusta rakennetut talot.

On hankala selittää minkä takia, mutta heti saavuttuamme Kalayhin tuntui meistä siltä, että oltiin viimein saavuttu henkisestikin Intian niemimaalta Kaakkois-Aasiaan. Ehkä se johtui kadunvarsien taloista ja pienistä kojuista tai siitä miten ihmiset elivät ja olivat. Kalayn asukkaat eivät enää kantaneet asioita otsalta selälle roikkuvissa pitkissä koreissa, vaan laakeissa koreissa päänsä päällä – jotkut kokonaan ilman käsiä. Riksojen tyyli oli meille ihan uusi. Skootteri, jonka kyljessä on metallinen vaunu. Vaunulla on katos ja yllättävän pehmeä penkki, johon mahtuu istumaan kaksi kyytiläistä selät vastakkain, toisen naama menosuuntaan, toisen taaksepäin.

Tai ehkä Kaakkois-Aasiasta meitä muistutti joku tuoksu ilmassa tai lämpimämpi tuulenhenkäys. Saapuessamme illalla lämpöä oli vielä 15 astetta (joka oli paljon enemmän kuin monissa paikoissa, joissa ollaan vietetty viime viikot/kuukaudet) ja päivällä yli 25. Löydettiin meidän huoneesta torakkakin – taattu merkki Kaakkois-Aasiasta. (On muuten ihme, että tämä oli koko tähän asti 4,5 kk kestäneen reissumme ensimmäinen torakka, ellei nyt lasketa paria pikkiriikkistä Kashgarissa näkynyttä).

Majoituksen löytäminen Kalayssa

Kalayn budjettimajoituksesta oli hankala löytää mitään tietoa netistä. Käytiin muutamassa epäviihtyisän oloisessa hotellissa, kunnes päädyttiin kysymään huoneen hintaa vähän hienommasta hotellista. Yhtäkään huonetta ei ollut vapaana, mutta sen sijaan respan kiva mies neuvoi meidät Thein Hotellin suuntaan. Sieltä löytyikin mukavimmat ja halvimmat huoneet, joita oltiin sinä päivänä nähty. Kahden hengen huone aamiaisella maksoi 30000 kyatia (19 euroa).

Note to self: Kalay ei ole Kalaw

Suunnitelmanamme oli chillailla Kalayssa saapumisilta sekä seuraava päivä ja jatkaa sitten matkaa yöbussilla Baganiin. Kävi kuitenkin ilmi, että Kalayta, joka tunnetaan myös nimillä Kale ja Kalaymyo, ei kuitenkaan tunneta nimellä Kalaw. Minähän olin katsellut netistä reittejä Kalaw’sta eteenpäin, ja nyt selkisi, ettei Kalaysta mitään yöbussia Baganiin mennytkään. Niinpä iltamme ja osa seuraavasta päivästä meni lähinnä uutta matkasuunnitelmaa säätäessä. Kulkuyhteydet Kalaysta eteenpäin eivät ole kovin hyvät, eikä netistä löydy niistä mitään tietoa. Onneksi hotellimme omistaja osasi kertoa meille Mandalayhin menevästä yöbussista. Mandalayhin siis! Jos kaipaat tietoa Kalayn kulkuyhteyksissä, tämän tekstin lopusta löytyy lisää aiheesta.

Kasvisruokaa Kalayssa

Kalayn katujen varsilla näkyy runsaasti erilaisia ruokakojuja ja katukuppiloita. Me kuitenkin päätettiin tällä kertaa syödä illallisemme astetta ”hienommassa” paikassa, Yangon Caféssa, koska se näytti paikalta, josta ehkä löytyisi englanninkielinen ruokalista. Ei oltu vieläkään saatu selville, mitkä ovat paikallisia kasvisruokia ja miten niitä tilataan. Mandalay Caféssa puhuttiin kuin puhuttiinkin englantia, joten saatiin syödäksemme hyvää nuudeliwokkia ja teelehti-pähkinäsalaattia.

Shoppailua paikallisella torilla ja suomiyllätys

Seuraavana päivänä käytiin Kalayn Mandalay Bazaar -torilla. Oletettiin sen olevan ruokatori, mutta yllättäen siellä olikin myynnissä lähinnä vaatteita, kankaita ja kodintavaroita. Matkalla torille ihailin paikallisten ”kietaisuhameita”, longyita, joita sekä naiset että miehet käyttävät Myanmarissa. Miesten longyit ovat tavallisesti pelkistetympiä, mutta naisten värikkäissä longyissa on aivan upeita kuoseja. Olipa mahtavaa, että torin pöydät notkuivatkin ihania longyi-kankaita. Mentiin niistä aivan hurmioon (jopa Seri) ja vaiheiltuamme eri väri- ja kuosivaihtoehtojen kanssa iäisyyden, päädyttiin ostamaan kolme erilaista kangasta (yksi kangas maksoi 3-7 euroa laadusta riippuen).

Monet torin myyjistä halusivat jutella meidän kanssa. Yhtäkkiä, kerrottuani olevani suomesta, pari eri torikauppiasta alkoi hokea perus turistirysäfraaseja selvällä suomenkielellä (moi moi, mitä kuuluu yms). Ei todellakaan oletettu, että tällä torilla olisi moni suomalainen vieraillut, joten yllätys oli melkoinen. Kävikin ilmi, että monet torin kauppiaista olivat olleet aiemmin töissä Phuketissa.

Kyydit Kalaysta eteenpäin

Shoppailukierroksen ja lounaan jälkeen lähdettiin bussiasemalle jatkaaksemme matkaa. Yöbussi Mandalayhin lähtee klo 17 ja maksaa 20 000 kyatia (tammikuu 2020). Hotellimme omistaja varasi bussin meidän puolesta ilman erillistä maksua ja saatiin jopa kyyti hotellilta bussiasemalle. Mutta jos mieluummin hommaat bussiliput ilman välikäsiä, bussiasema löytyy täältä.

Mandalayn yöbussin lisäksi Kalaysta lähtee bussi Monywaan kahdesti päivässä, seitsemältä aamulla ja viideltä iltapäivällä. Monywasta eteenpäin pitäisi olla enemmän yhteyksiä. Kalaysta lähtee ainakin myös bussi Yangoniin sekä minibussi Tedimiin, mutta ei tiedetä näistä enempää.

Bussipysäkillä 4- ja 6-vuotiaat tyttö ja poika tulivat juttelemaan meidän kanssa tosi hyvällä englannilla!

Sitten alkoi meidän matka kohti Mandalayta, tai Manlayta, kuten kaikki khuulit tyypit täällä näyttää sanovan…