Synttäriroadtrip Pobitoraan – Intiansarvikuonoja ja mustaa magiaa

Kolmikymppisteni kunniaksi vuokrattiin prätkä ja ajeltiin Guwahatista Pobitoran luonnonsuojelualueelle. Tämä huikea roadtrip oli yksi koko reissumme (monista) kohokohdista. Kaksipyöräisellä huristelu Assamin maaseudulla oli kivaa. Pobitorassa tehtiin sarvikuonosafari, mutta pystyttiin bongailemaan sarvikuonoja myös tien varrelta moottoripyörällä ajellessamme. Yö vietettiin bambumökissä Mayongissa, joka tunnetaan mustan magian kylänä. Niin ja tietenkin juhlan kunniaksi oli myös ”cocktaileja” ja ”kakkua”.

Moottoripyörän vuokraaminen Guwahatissa

Vuokrattiin Royal Enfield -moottoripyörä Trivane Rentals -vuokraamosta Guwahatissa. Saatiin koko vuokraamon kaunein pyörä, ainakin minun mielestä. Se oli kirkkaan punainen Enfieldin Classic 350, jonka ohjaustankoa koristivat rukousviirit. Puolentoista päivän vuokrasta maksettiin 1500 rupiaa (18 euroa). Vuokraukseen liittyvät säännöt tuntuivat olevan muuhun Intiaan verrattuna tarkempia, sillä Seriltä jopa kysyttiin ajokorttia ja joutui hän allekirjoittamaan jonkun paperinkin. 

Guwahatin kaaoksesta Assamin maaseudulle

Intia ei ole helpoin maa olla itse ratissa. Guwahatin liikenne oli melko kaoottista ja kun päästiin ulos kaupungista, täytyi edelleen olla tarkkana, ettei päädyttäisi kolaroimaan lehmän, vuohen, koiran, possun, ihmisen, pyörän, auton tai rekan kanssa.

Mahdollisten vaarojen tarkkailun lisäksi oli myös mielenkiintoista ihmetellä muita kanssakulkijoita ja etenkin sitä, miten kekseliäästi he kuljettivat asioita. Nähtiin riksa, jonka kyydissä oli iso pöytä tuoleineen, pitkiä puunkarahkoja sekä vesisaaveja päänsä päällä kantavia naisia, pyöräilevä mies, joka kuljetti kainalossaan kolmemetrisiä tikkaita sekä aluksi kävelevältä puskalta näyttävä olento, joka osoittautui mieheksi selässään iso kasa lehtiä. Maisemat matkan varrella olivat kauniita kun ajeltiin läpi pienten kylien, peltojen ja vehreän luonnon.

Lähtiessämme Guwahatista matkaan, oli pyörän tankissa vielä jonkun verran bensaa jäljellä. Suunniteltiin käyvämme tankkaamassa ennen kaupungista poistumista, mutta ei nähty matkalla yhtäkään bensa-asemaa. Yllätys, yllätys, kun olimme jättäneet kaupungin taaksemme, pyörä hyytyi johonkin peltojen keskelle. Onneksi vähän ajan päästä meitä kohti ajeli kaksi miestä skoottereilla. Saatiin miehet pysäytettyä ja he lupasivat auttaa meitä. Minä jäin vahtimaan pyöräämme sinne tien reunaan sillä aikaa kun toinen miehistä vei Serin läheiselle huoltiskalle ostamaan kanisterillisen bensaa. Miehet eivät puhuneet yhtään englantia, mutta tämä oli taas kerran osoitus siitä, että asiat pystyy hoitaa myös ilman yhteistä kieltä ja että avuliaita ihmisiä löytyy ihan kaikkialta.

Noin muuten matka meni oikein mukavasti. Guwahatista Pobitoraan on matkaa vain 45 kilometriä, joten alle parissa tunnissa saavuttiin kohteeseemme.

Jeeppisafari Pobitorassa

Pobitoran luonnonsuojelualuetta voi lähteä kiertelemään kahdella tapaa. Joko jeepin tai sitten norsun kyydissä. Me ei missään nimessä halua tukea norsuilla ratsastamista, joten jeeppivalinta oli selvä. Kun safarin varaa suoraan luonnonsuojelualueen porteilta, maksaa tunti safaria (vaikka meidän venyi melkein kaksituntiseksi) omistautuneen oppaan sekä turvamiehen kanssa 1000 rupiaa (12 euroa) jeepiltä, sekä lisäksi henkeä kohti 500 rupian (6 euroa) sisäänpääsymaksu ja 300 rupian (3,5 euroa) verot. Meidän mielestä safari oli todellakin tämän hinnan arvoinen. 

Intiansarvikuonoja elää luonnossa yhteensä noin 3500, joista suunnilleen 100 Pobitorassa. Meidän kuski oli haukansilmäinen sarvikuonobongari, eikä kauaakaan kun hän pysäytti auton ja osoitti meille ensimmäiset sarvikuonot. Nämä kaksi yksilöä seisoivat kaukana korkeassa heinässä, mutta silti niiden näkeminen oli ihan mahtavaa.

Oltaisiin oltu tyytyväisiä, vaikka oltaisiin nähty vain nämä kaksi sarvikuonoa, mutta bongailtiin niitä safarin aikana vielä ainakin kymmenen lisää. Viimeisin nähtiin ihan parin metrin päästä. Tuntui uskomattomalta katsella näitä otuksia luonnossa ja näin läheltä, vähän kuin olisi jotain dinosauruksia tai satuolentoja katsonut.

Sarvikuonojen lisäksi nähtiin lehmiä, puhveleita, villisika sekä erilaisia lintuja. Seuraavana päivänä nähtiin vielä lisää sarvikuonoja, mutta ennen sitä meillä oli yhdet synttärit juhlittavana.

Mustan magian kylä

Mayong, joka tunnetaan myös ”mustan magian kylänä”, sijaitsee aivan Pobitoran luonnonsuojelualueen vieressä. Kylässä kerrotaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat kadonneet kuin savuna ilmaan tai muuttuneet yhtäkkiä villieläimiksi. Noituutta ja taikuutta on harjoitettu tässä kylässä vuosisatojen ajan, ja kuulema siellä asuu edelleen noitia.

Valitettavasti (vai onneksi?) me ei onnistuttu näkemään yhtäkään taikatemppua tai mitään yliluonnollista. Silti kylän mystinen maine toi erityistä jännitystä matkaamme kylän markkinoilta takaisin majapaikkaamme pilkko pimeässä. Mayongissa on myös mustan magian museo, jossa oltaisiin ehdottomasti haluttu käydä, mutta se oli kunnostustöiden takia kiinni.

Synttärijuhlintaa Maibong Eco Resortissa

Maibong Eco Resort sijaitsee kätevästi melkein luonnonsuojelualueen porttien vieressä. Resortilla oli eri hintaisia mökkejä ja 500 rupialla (6 euroa) saisi nukkumapaikaksi teltan peittoineen ja patjoineen. Koska mulla oli synttärit, otettiin kuitenkin tavoistamme poiketen kaikkein hienoin bambumökki, joka maksoi 2200 rupiaa (26 euroa), sisältäen aamiaisen.

Meillä oli terassi vehreällä pihalla, jossa istuskeltiin nautiskelemassa ”cocktaileja”, eli Old Monk -rommia Spriten kanssa kahvikupeista, sekä ”kakkua”, eli jotain ällömakeita, uppopaistettuja leivonnaisia, joita löydettiin Mayongin markkinoilta. Seri oli oikein hommannut jostain kynttilän kakkuun, joten sain synttäritoivomuksetkin tehtyä.

Syötiin myös herkullinen illallinen resortin ravintolassa. Synttäribileet eivät kuitenkaan olleet kovin villit, sillä oltiin sängyssä ennen yhtätoista. Ollaanhan nyt molemmat virallisesti vanhoja. Yöllä kuultiin mystistä musiikkia ja huutelua kaukaisuudesta. Mulle tuli FOMO, että missataan nyt jotkut upeat mustan magian bileet. 

Ihana aamu Maibong Eco Resortissa

Aamulla yksi työntekijä tuli meidän luo ja ilman sen kummempia selityksiä käski ottamaan kameran mukaan ja seuraamaan. Hän vei meidät resortin lintujenkatselualueelle. Oli kiva aloittaa päivä tarkkailemalla värikkäitä lintuja, jotka olivat tulleet syömään työntekijöiden niille jättämiä hedelmiä. 

Sitten oli meidän vuoro syödä aamupalaa. Vaikka oltiin syöty jo illallinen samassa paikassa, vasta nyt päivänvalossa huomattiin, että ravintola sijaitsi kauniin lammen rannalla. 

Sarvikuonojen spottailua tien varrelta

Aamupalan jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle kohti Guwahatia. Resortin työntekijä kertoi meille paikasta, jossa voisimme nähdä sarvikuonoja tieltä käsin. Niinpä, ennen kuin suuntasimme kohti Guwahatia, ajoimme miehen ehdottamaan paikkaan.

Pysähdyttiin paikalle hetkeksi tarkkailemaan eläimiä ja siellä niitä sarvikuonojakin totta tosiaan oli. Nähtiin jopa äitisarvikuono pienen poikasensa kanssa. Aivan uskomatonta.

Visiitti Chanakalla

Matkalla takaisin Guwahatiin tehtiin pieni koukkaus Brahmaputra-joen luo. Joen rannalla on laaja hiekka-alue, joka tunnetaan nimellä Chanaka. Uimiseen se ei kyllä ole sopiva. Ihmiset hengailivat rannalla kavereiden kanssa tai olivat tuleet piknikille perheen kesken. Paikalla oli myös hyvin vaatimattoman naköinen eco camp. Jonkun aikaa seurattiin possua, joka leikki hiekassa.

Oli kiva nähdä tämäkin paikka, vaikkakin Chanakalle johtava tie oli todella huonossa kunnossa. Paikoitellen se koostui lähinnä nyrkin kokoisista kivenmurikoista. Ylipäätään koko reissun tieolosuhteita voisi kuvailla hiekkakasan, vuoristoradan ja tien sekoituksena.

Pobitora vs. Kaziranga 

Oltiin alunperin suunniteltu Pobitoran sijasta retkeä Kazirangan luonnonsuojelualueelle. Se on Assamin isoin kansallispuisto ja paikka, johon suurin osa alueen turisteista lähtee katsomaan sarvikuonoja. Pobitorasta moni ei sen sijaan ole koskaan kuullutkaan. Me luettiin Pobitorasta ihan sattumalta, ja tultiin siihen tulokseen, että se sopii meille paremmin. Pobitorassa elää Kazirangaan verrattuna vähemmän sarvikuonoja, mutta aluekin on paljon pienempi, joten itseasiassa niiden näkeminen on todennäköisempää. Myös kaikki jeeppien hinnoista majoitukseen oli halvempaa. Guwahatista noin 200 kilometrin päässä sijaitsevaan Kazirangaa verrattuna myös Pobitoran sijainti on kätevämpi. Vaikkei ollakaan koskaan käyty Kazirangassa, ollaan vakuuttuneita siitä, että Pobitora oli meille parempi valinta, sillä tämä retki oli ihan täydellinen.