Danyor – rento majapaikka ja pieni tauko reissaamisesta

Vietettiin muutama päivä pienessä kaupungissa nimeltä Danyor, lähellä Gilgitiä. Lämpimämmät kelit ja rento oleskelu majapaikan vehreässä puutarhassa oli just sitä, mitä oltiin kaivattu. Katsastettiin toki muutama nähtävyyskin. Saatiin myös muistutus siitä, ettei reissua kannata liian tarkkaan suunnitella, koska suunnitelmilla on kuitenkin tapana muuttua.

Miksi Danyor?

Ilman Karakorum Bikers -nimistä firmaa oltaisiin tuskin koskaan edes kuultu Danyorista. Seri sai Pakistanin e-viisuminsa muutaman tunnin kuluttua siitä, kun oltiin laitettu viisumihakemukset menemään. Minä puolestani sain viestin, jossa pyydettiin virallista kutsua maahan – siitä huolimatta, että oltiin lähetetty täysin samat liitteet. Läheteltyäni sähköposteja sinne sun tänne, onnistuin saamaan kutsun Karakoram Bikersin kautta. Osana diiliä oli, että meidän tuli varata heidän kautta parin yön majoitus. Siitä syystä päädyttiin siis Danyoriin, jossa firma pitää majataloa nimeltä Five Giants.

Ensimmäinen ilta Danyorissa

Danyor on pieni ja rento kaupunki, mutta keskusbasaarilla on vilkasta. Me saavuttiin täyteen tungetussa minibussissa Aliabadista keskusbasaarille meidän uuden kaverin Pascalin, aka Paskakusen, kanssa.

Ei kävelty kauaakaan, kun ohi ajavan auton lavalla seisovat lapset huikkasivat meitä hyppäämään kyytiin. Pakistanissa ei ilmeisesti tarvitse edes peukaloa nostaa saadakseen kyydin. Pölyiseltä tieltä johtaa majatalolle pieni polku, jota ei ole merkitty edes karttoihin. Kun löydettiin perille, meidät toivotti tervetulleeksi Nawaz pienen koiranpentunsa, Lokin, kanssa.

Majapaikka oli juuri sitä mitä oltiin kaivattu. Rauhallinen, vehreä puutarha hedelmäpuineen, ja ilmakin oli lämpimämpi kuin Karimabadin vuorilla. Nawaz, joka oli tosi kiva tyyppi ja myös erinomainen kokki, valmisti meille currya. Illallinen, joka nautittiin perinteisesti lattialla istuen, oli herkullinen. Ruoan jälkeen Nawaz laittoi tulen kaminaan. Viime päivinä meillä ei ole ollut mukavan lämmintä paikkaa, jossa viettää iltaa. Tuli kamiinassa lämmitti siis ruumiin lisäksi myös mieltä ja päädyttiin viettämään koko ensimmäinen ilta majatalollamme. 

Nähtävyyskierros Danyorissa

Seuraavana päivänä Paskakusi lähti matkoihinsa ja me kaksi tehtiin pieni nähtävyyskierros Danyorissa. 

Ensin vierailtiin paikassa nimeltä China Yadgar, joka on hautausmaa / muistopaikka. Karakorumin valtatietä rakennettaessa yli tuhat miestä menetti henkensä työskennellessään vaativissa olosuhteissa. Suuri osa heistä oli pakistanilaisia, mutta osa myös kiinalaisia. Tälle hautausmaalle on haudattu noin sata noista epäonnisista kiinalaisista työmiehistä.

Seuraavaksi suunnattiin riippusillalle (taas). Toisin kuin Passun ja Hussainin riippusillat, tämä oli erinomaisessa kunnossa eikä yhtään pelottava. Eli jopa minä uskaltasin ylittää sillan ilman ongelmia. Toisella puolella oli pyhiä kiviä buddhalaisilla kaiverruksilla (taas). Kuten edelliskerrallakin vieraillessamme pyhien kivien luona, kyllästyttiin kivien tuijotteluun melko nopeasti.

Toisella puolella oli pyhiä kiviä buddhalaisilla kaiverruksilla (taas). Kuten edelliskerrallakin vieraillessamme pyhien kivien luona, kyllästyttiin kivien tuijotteluun melko nopeasti.

Sitten suunnattiin takaisin majapaikallemme vilkkaan basaarin kautta. Matkalla tavattiin mukavia ihmisiä ja syötiin erinomaisia paikallisia vegesnäkkejä.

Suunnitelmia ja suunnitelman muutoksia

Tuskailtiin vähän meidän tulevien matkasuunnitelmien kanssa. Koska oltiin Karakoramin alueella näin loppuvuodesta, pääsy moneen paikkaan on hankaloitunut lumen takia. Senpä takia päätettiin skipata meidän alkuperäinen suunnitelma vaeltamisesta Fairy Meadowsiin ja Nanga Parbat -vuoren perusleiriin. Tarvittiin siis uusi suunnitelma.

Tutkiskeltuamme mahdollisia matkareittejä useamman tunnin ajan, päätettiin, että lähdetään noin kymmenen tunnin bussimatkan päässä sijaitsevaan Skarduun. Seuraavana aamuna seistiin reput selässä majatalon pihassa, valmiina lähtöön. Ja sitten saatiin tieto, että Skarduun johtavalla tiellä oli ollut massiivinen maanvyörymä ja koko tie oli poikki. Skarduun johtaa myös toinen tie, mutta se oli jo suljettu lumen takia.

Eläteltiin toiveita siitä, että tie saataisiin raivattua seuraavaan aamuun mennessä, joten jäätiin vielä yhdeksi päiväksi Danyoriin. Ehkä näin oli hyvä joka tapauksessa. Ehdittiin pestä pyykkiä, kirjoittaa blogia ja riehua meidän riiviömäisen pikkukaverin, Lokin, kanssa. Nawazilla oli kiireitä ja oltiin majapaikan ainoat vieraat, joten oltiin paljon ihan vaan keskenämme. Pitkästä aikaa saatiin jopa kokata itse omat ruokamme, mikä oli kivaa vaihtelua.

Seuraavana päivänä haluttiin jatkaa matkaa, oli tilanne mikä tahansa. Päätettiin suunnata bussiasemalle ja selvitellä, josko Skarduun oli mahdollista päästä. Jos ei, jouduttaisiin kehittämään spontaanisti uusi suunnitelma.