Ihmemaa Osh

Kirgisian toiseksi suurin kaupunki, Osh, tulisi olemaan meidän viimeinen pidempi pysähdys tässä maassa. Siitä syystä suuri osa ajastamme kului säätäen seuraaviin kohteisiimme, Kiinaan ja Pakistaniin, liittyviä asioita ja tulostellen tarvittavia lappusia. Jäi meille kuitenkin myös aikaa kierrellä nähtävyyksiä ja pitää hauskaa – ja me tykättiin siitä, mitä Oshissa tehtiin ja nähtiin. Oshissa ollessamme “mentiin naimisiinkin”, tavallaan.

Onnea ja epäonnea majapaikan kanssa

Periaatteessa meitä lykästi meidän majapaikan suhteen. Majatalon omistaja-mummo ei puhunut ollenkaan englantia, mutta jostain syystä hän päätti majoittaa meidät parempaan, tosi mukavaan huoneeseen, jossa oli oma kylpyhuonekin.

Maksamiseen tosin liittyi vähän epäselvyyksiä. Meille tuli Booking.comilta ilmoitus, että ensimmäinen yö olisi jo veloitettu meidän tililtä, mutta mummo oli toista mieltä. Yritettiin setviä asiaa puhelimitse mummelin miniän kanssa siinä onnistumatta. Koska meillä oli jo suunnitelmia illalle, sovittiin että miniä tulee käymään majatalolla seuraavana aamuna ja siihen saakka mummo saa pitää Serin passin itsellään.

Kun palattiin majapaikkaamme puolenyön aikaan, mummo oli edelleen hereillä. Hän halusi selvittää maksuasian saman tien ja oli sitä varten kutsunut lapsenlapsensa paikalle tulkkaamaan. Sovittiin, että maksetaan nyt koko lasku ja majatalon väki tsekkaa myöhemmin, oliko meidän tililtä peritty jotain (jota he eivät muuten koskaan tietääksemme tehneet). Oltiin vähän häpeissämme, että oltiin valvotettu mummoa niin pitkään. Turhaan häpeiltiin, sillä kävi ilmi, ettei mummeli ilmeisesti koskaan nuku. Tulevana yönä kello kaksi mummo kävi keskustelua jonkun miehen kanssa kurkku suorana huutaen. Seuraavana yönä sama tapahtui neljältä.

Huonoja drinkkejä, hyvää seuraa

Aiemmin mainitsemani ensimmäisen illan suunnitelmamme oli treffata Lena ja Tjerk. Tämä tulisi olemaan meidän viimeinen tapaaminen, ainakin ennen Intiaa. Päädyttiin tunnelmalliseen olut- ja grilliravintolaan. Ruoan jälkeen Tjerk päätti tilata kaljan kaveriksi Kurutia, perinteisiä kuivattuja jugurttipalleroita. Niiden syöminen oli yllättävän hauskaa. Maku oli niin outo happaman kuiva, että palleroa oli mahdotonta saada alas nauramatta. Haluttiin juhlistaa meidän jälleennäkemistä ja kavereiden 151. päivää reissussa tilaamalla cocktailit. Samalla opittiin kantapään kautta, ettei niin kannata tehdä keski-Aasiassa. Minun ja Lenan Mojitoissa maistui lähinnä minttulikööri ja Serin Tornado, joka osoittautui olemaan B52-shotti, tarjoiltiin sytkärin ja ilmeisen tulenaran pillin kanssa… 

Häät basaarilla

Keski-Aasialaisessa kaupungissa ei vaan voi vierailla käymättä sen basaarilla. Tykättiin Oshin basaarista, koska myyntikojut olivat keskittyneet lähinnä yhden kadun ympärille, joten sinne ei heti eksynyt. Myynnissä olevat tuotteet olivat sitä perus basaarikamaa: kaikkea vaatteista koruihin ja pähkinöistä vihanneksiin ja mausteisiin.

Keski-Aasian basaareilla kierrellessämme meillä on ollut hakusessa jotain erityistä: vihkisormukset. No ei oikeasti, mutta sormus nimettömässä tulee helpottamaan asioita huomattavasti täällä ja maissa, joihin seuraavaksi matkataan, ja joissa perhearvot ovat edelleen hyvin perinteset. Koska minulla on pikkulapsen sormet, ei olla aiemmin onnistuttu löytämään tarpeeksi pientä sormusta, mutta nyt kävi tuuri sekä koon että hinnan kanssa. Meidän feikkihäät sormuksineen, manty-illallisineen ja hääkakkuineen maksoivat viitisen euroa.

Oshin kasvisruokatarjonta

Yleensä saapuessamme uuteen kaupunkiin googlataan sen kasvisravintolat. Oshista ei löytynyt yhtäkään, mikä ei sinäänsä Bishkekin jälkeen yllättänyt. Löydettiin kuitenkin suositus “kaupungin parhaasta” manty-ravintolasta, josta pitäisi löytyä myös muutama vegeversio. Ravintolan nimi on Mantykana Aibek ja se tosiaan osoittautui olemaan suosituksensa veroinen. Ensimmäisenä päivänä tilattiin mantyja (paikallisia taikinanyyttejä) kahdella eri täytteellä: kurpitsalla ja pinaatilla. Mantyt tarjoiltiin marinoidun punasipulin kanssa, joka sopi nyyttien kylkeen täydellisesti. Tilattiin lisäksi smetanaa ja saatiin koko purkillinen. Ei onnistuttu tyhjentämään purkkia kokonaan, joten kysyttiin voisiko sen laittaa jääkaappiin odottamaan huomista – aiottiin todellakin tulla takaisin. Seuraavana päivänä tilattiin sama setti kuin ensimmäisellä kerralla, ja lisäksi vielä perunamantyja. Ruoan määrä oli eeppinen, mutta pakattiin loput mukaan.

Auringonlasku pyhällä vuorella 

Yksi Oshin maamerkeistä on Sulaiman Too -vuori (se toinen olisi keski-Aasian isoin Lenin-patsas, mutta se me missattiin). Vuosisatojen ajan vuorta on pidetty pyhänä, ja edelleen paikalla ilmeisesti tapahtuu monenlaisia uskonnollisia ja shamanistisia rituaaleja. Me haluttiin totta kai vierailla tällä vuorella, etenkin kun sen päälle kapuaa alle tunnissa. Päädyttiin kiipeämään huipulle jotain pientä polkua pitkin, tietämättä että vuoren toisella puolella kulkisi leveät portaat ylös asti. Mutta se oli kiva polku. Nähtiin matkalla ilakoivia lapsia ja hautausmaa, joka oli täynnä isopeppuisia vuohia, joita olen ympäri keski-Aasiaa yrittänyt bongailla.

Huipulta nähtiin kaunis auringonlasku. Vuoren toisella puolella on pieni moskeija, johon portaatkin johtavat. Kun löydettiin portaat, haluttiin vielä pistääntyä ylhäällä, vaikka alkoikin jo olla pimeä. 

Seikkailu pimeällä hautausmaalla

Matkalla alas yritettiin ottaa oikoreitti ja päädyttiin toiselle hautausmaalle. Oli vähän kuumottavaa haahuilla säkkipimeällä hautausmaalla, mutta onneksi meillä oli otsalamppu. Eläteltiin toivoa, että portit hautausmaan alapäässä olisivat vielä auki, mutta eihän ne tietenkään olleet. Kun saavuttiin suljetulle portille, Seri alkoi etsimään ulospääsyä kaivautumalla hautausmaan aitaa reunustavaan pusikkoon. Minä ilmoitin, etten aio alkaa ryömiä puskissa pilkkopimeällä kirgisialaisella hautausmaalla. Nähtiin, että tämän aidan jälkeen hautausmaata reunusti vielä toinenkin aita. Jos onnistuttaisiin kiipeämään ensimmäisen aidan yli, mutta ei seuraavan, oltaisiin vielä pahemmin nalkissa. Päätettiin silti yrittää. Ensimmäisen aidan ylittäminen oli yllättävän helppoa. Kun oltiin päästy sen toiselle puolelle, spotattiin seuraavassa aidassa miehen(ja naisen)mentävä aukko. Näinpä päästiin ulos hautausmaalta ja turvaan kirgisialaisilta haamuilta. Ainakin saatiin vähän jännitystä viimeiseen iltaamme Oshissa. 

Lähtö Oshista

Lenan ja Tjerkin kanssa juhlistaessamme kävi ilmi, että se ei sittenkään ollut viimeinen kerta kun nähtäisiin ennen Intiaa. He olivat nimittäin päättäneet lähteä ajamaan kohti Kirgisiaa samana päivänä, kun me haluttiin päästä Kiinan rajalle päin, eli meillä oli sama suunta. Niinpä onnistuttiin taas kerran pummaamaan kyyti näiltä kahdelta. Sovittiin suhteellisen erikoinen tapaamispaikka sunnuntaiaamulle…