Hurmaava Nizhny Novgorod

Nizhny Novgorod onnistui hurmaamaan meidät. Vaikka se on väkiluvultaan (1,25 milj.) Venäjän viidenneksi suurin kaupunki, oli siinä kotoisaa pikkukaupungin tunnelmaa. Kaupungin elämä tuntuu olevan suureksi osaksi keskittynyt Bolshaya Pokrovskaya -kävelykadun varrelle. Samalla mäennyppylällä, Volgan yllä, sijaitsee vanha Kreml. Volgan varren bulevardi on iltaisin tunnelmallisesti valaistu. Viivyttiin Nizhny Novgorodissa vain 2 yötä, mutta päätettiin jo, että mikäli tullaan kotiinkin Venäjän kautta, pysähdytään kaupungissa uudelleen. 

Ensivaikutelmia

Saavuttiin Nizhny Novgorodiin pikajunalla Moskovasta. Junamatka oli ihan perus, eli siitä ei ole sen enempää kerrottavaa. Koska juna-asema oli aika kaukana meidän guesthouselta, tilasi Seri meille kyydin Yandexin kautta. Yandex on Venäjän vaihtoehto Uberille. Se tuntui toimivan hyvin ja oli edullinen. Kello ei ollut edes seitsemää illalla, mutta aurinko oli jo melkein laskenut. Tajuttiin, että oltiin jo tämän aikavyöhykkeen reunalla. Matkalla guesthouselle nähtiin ensimmäiset vilaukset tästä melko lumoavasta kaupungista – vanhoja puutaloja, Volga, kaupungin mäet ja kreml.

Vaikka meidän guesthouse ei ollut kaukana keskustasta, oli sinne ensimmäisellä kerralla yllättävän vaikea löytää. Päädyttiin kävelemään jalkakäytävätöntä autotietä pitkin, jossa autot ohittelivat meitän vähän turhan läheltä. Takastulomatkakaan ei mennyt ihan putkeen, kun kuviteltiin voivamme oikaista kremlin kautta. Ei tajuttu, ettei sieltä mennyt tietä alas ja osa sen alueesta oli suljettu työmaan takia, joten päädyttiin aikamoiselle kiertoreitille. Palkkioksi saatiin kuitenkin hyvät näköalat öisen kaupungin ylle. Onneksi myöhemmin löydettiin portaat, jotka tekivät matkasta guesthousen ja keskustan välillä huomattavasti helpomman.

Kaupungin elämän (ja ruoan) keskus

Vietettiin iso osa meidän ajasta Nizhny Novgorodissa Bolshaya Pokrovskayallatai sen läheisyydessä. Vanha autotie on muutettu kävelykaduksi, jota reunustaa lukuisat kahvilat ja ravintolat. Ihmiset istuskelee terasseilla, eikä kenelläkään vaikuta olevan kiire. Katutaiteilijat soittavat musiikkiaan koko kadun pituudella. Tytöt, pojat ja jopa yksi koira temppuilevat kirkon edessä olevalla aukiolla, joka näyttää olevan kaupungin epävirallinen skeittipuisto. Illalla kun ihmiset menee koteihinsa, kadulle jää silti ”elämää”. Nimittäin kadunkulmissa seisoskelevat tai puistonpenkeillä istuskelevat patsaat, jotka tekevät kaupungin ilmeestä yhä ystävällisemmän.

Löydettiin paljon hyviä ruokapaikkoja Nizhny Novgorodista, mutta yksi oli ylitse muiden: pelmeni- ja varenikiravintola Lepi Testo . Niiden suolaiset ja makeat taikinanyytit oli niin herkkua, että käytiin syömässä melkein sama setti kahdesti. Oli myös kiva nähdä, että vanha perinneruoka on yhä muodissa, sillä paikka oli modernisti sisustettu ja asiakaskunta vaikutti nuorehkolta.

Erityisempää tekemistä Nizhny Novgorodissa

Sen lisäksi, että käveltiin ja skeittailtiin ympäriinsä, täytettiin itsemme venäläisillä herkuilla ja katsastettiin pari nähtävyyttä, tehtiin myös jotain vähän erikoisempaa. Volgan toisella puolella sijaitseva Borin työläiskaupunki yhdistyy Nizhny Novgorodiin 82 metrissä kulkevan, 3,6 kilometriä pitkän Borskaya-kondolihissin avulla. Mua aluksi vähän jännitti lähteä sen kyytiin, koska en mitenkään erityisesti tykkää korkeuksista enkä etenkään tykkää vedestä, ja tässä vähän niinkuin yhdistyi ne kaksi. Nukuttuani yön yli ja juotuani rohkaisukaljan päätin kuitenkin lähteä Serin mukaan ajelulle ja se kannatti. Borin kaupungissa ei tuntunut olevan hirveästi nähtävää, mutta ajelu itsessään oli kiva ja näköalat melko huikeat. 

Seri kävi myös toistamiseen venäläisessä kiipeilykeskuksessa. Nizhnyssä sijaitsevan hallin nimi on Lad. Vaikka ydinkaupunki oli suht skeitattava, muuttuivat tiet kauempana autoteiksi tai muuten vaan vaikeakulkuisemmiksi, joten matka teollisuusalueella sijaitsevalle hallille oli ollut yllättävän vaivalloinen. Seri tutustui kiipeilykeskuksessa työskentelevään Dimitryyn, joka oli kuulema tosi kiva ja englanninkielentaitoinen. Boulderoinnin lomassa pojat ehtivät jutella myös muista asioista ja Serille selvisi, että Dimitry haluaisi suorittaa tohtoriopintonsa jossain pohjoismaassa. Dimitry oli syntynyt ja asunut Kazakhstanissa, joten saatiin tältä myös matkavinkkejä tulevaisuutta ajatellen.

Oltaisiin voitu hyvin viihtyä Nizhny Novgorodissa kauemminkin. Halpojen junalippujen perässä oltiin kuitenkin ostettu jatkoliput jo etukäteen, eli kahden yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Meidän seuraava etappi oli Yekaterinburg Euroopan ja Aasian rajalla. Odotettiin jo innolla ensimmäistä pidempää junamatkaamme Venäjällä, sillä edessä oli 20 tuntia relaksoitumista raiteilla!