Maitse Myanmarista Thaimaahan – Myawaddy – Mae Sot -rajan ylitys

Rajan ylitys Myanmarista Thaimaahan Myawaddy – Mae Sot -raja-aseman kautta tulisi olemaan kahdeksas maata pitkin ylitetty maarajamme tällä reissulla. Rajalle pääsee julkisilla liikennevälineillä eikä tähän ylitykseen liity erityisen paljoa paperitöitä, joten odotettiin sen olevan yksi reissun helpommista rajanylityksistä. Kaikki sujuikin lähes yhtä näppärästi kuin oltiin ajateltu, mutta omalla tavallaan tämäkin kokemus oli siitä huolimatta mieleenpainuva.

Myanmarin viisumeissamme olisi ollut edelleen 10 päivää jäljellä, ja koska Myanmar oli osoittautunut matkailijan näkökulmasta todella kiehtovaksi ja ystävälliseksi maaksi, oltaisiin ilomielin jääty vielä vähän pidemmäksi aikaa. Meillä kuitenkin oli treffit perheeni kanssa sovittuna Bangkokiin, ja odotettiin niitä, tietenkin, usean tien päällä vietetyn kuukauden jälkeen innolla. Niinpä yritettiin päästä Yangonista Bangkokiin niin nopeasti kuin mahdollista, ilman ylimääräisiä pysähdyksiä.

Yangonista Myawaddyyn (Myanmarin puolen raja-asemalle)

Bussimme Yangonista Myanmarin puoleiselle raja-asemalle Myawaddyyn lähti Yangonin Aung Mingalar -bussiasemalta puoli kahdeksalta illalla. Bussiasema sijaitsi tosi kaukana keskustasta, joten ei ollut yhtään liioiteltua, kun hostellilla meitä kehotettiin varaamaan taksimatkaan kaksi tuntia.

Tällaisen luksusbussin kyytiin ei oltukaan vielä tällä matkalla päästy! Penkit olivat ruhtinaallisen tilavat ja pehmeät, ja bussiin astuessamme meille ojennettiin kaikenlaista välipalaa. Bussin emäntä kuljeskeli käytävällä pukeutuneena kauniiseen, perinteiseen burmalaiseen asuun.

Kun oltiin ajeltu jonkun matkaa, emäntä tuli meidän luokse. Ensin hän ystävällisesti kertoi, että nyt olisi aika nukkua, painoi meidän selkänojat alas ja otti penkkien alta esiin tuet jaloillemme. Sitten hän yllättäen tarjosi meille muovirasiaa, jossa oli sekalaisia pillereitä. Kieltäydyimme ilmaisista unilääkkeistä, mutta nukuimme siitä huolimatta hyvin.

Jossain vaiheessa yötä pysähdyimme isolle huoltoasemalle. Yllätys sekin, että Seri sai sieltä elämänsä parasta huoltoasemaruokaa: ison ja herkullisen intialaistyyppisen roti-aterian. Minulla ei valitettavasti keskellä yötä ollut nälkä.

Myawaddyn raja-asemalla

Bussimatkan Yangonista Myawaddyyn oli tarkoitus kestää kymmenen tuntia, joten odotettiin saapuvamme sinne aikaisin aamulla, puoli seitsemän maissa. Bussi olikin jo hyvissä ajoin perillä, noin viideltä, joten ulkona oli vielä pilkkopimeää.

Bussi jätti meidät vähän matkan päähän raja-asemasta, joten tarvittiin kyyti sinne. Saatiin taas kerran meille uudenlainen riksaelämys, kun meidät pakattiin reppuinemme mopon etupyörän päällä olevaan isoon laatikkoon. Matka kesti muutaman minuutin ja maksoi 1200 kyatia (alle euron).

Ennen rajanylitystä vaihdettiin viimeiset Myanmarin kyatit Thaimaan bahtheihin pienen rahanvaihtopisteen (=tien varressa olevan pikku pöydän ääressä kököttävän naisen) luona. Yleensä vaihtokurssit rajoilla ovat todella surkeita, mutta jostain syystä tällä kertaa saatiin jopa parempi kurssi kuin mitä puhelimen valuuttalaskuri näytti.

Rajan yli Myanmarista Thaimaahan

Rajanylitysprosedyyrit Myanmarin puolella sujuivat helposti. Paikalla oli vain muutama muu ihminen. Astuttiin sisään pieneen toimistoon, täytettiin yksi paperi, hymyiltiin kameralle ja saatiin maastapoistumisleimat passeihimme.

Käveltiin siltaa pitkin Moei -joen yli, joka erottaa Myanmarin Thaimaasta.

Hommat Thaimaan puolella hoituivat ihan yhtä kivuttomasti. Oltiin aikaisemmin mietitty, pitäisikö meidän hommata jotkut feikkilentoliput, sillä periaatteessa rajaa ylittäessä saatettaisiin kysyä todistusta maasta poistumisesta. Ei kuitenkaan oltu ostettu mitään lippuja, eikä niitä onneksi myöskään kysytty.

Toinen iloinen yllätys oli se, että saatiin 30 päivän oleskelulupa Thaimaahan. Suomen ja Itävallan kansalaiset voivat saapua maahan ilman viisumia ja lentäen tullessa 30 päivän oleskelulupa on oletus. Oltiin kuitenkin saatu sekalaista tietoa siitä, kuinka pitkän oleskeluluvan maata pitkin saavuttaessa saa. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi vain 15 päivää. Oltiin siis tosi iloisia siitä, että saataisiin viettää Thaimaassa kauemmin kuin pari viikkoa ilman mitään extrasäätöä.

Koko rajanylityksen aikana meidän ei tarvinnut availla reppujamme. Se, ettei jouduttu purkamaan ja pakkailemaan tavaroita teki rajanylityksestä vieläkin nopeamman ja vaivattomamman.

Rajanylityksen tiimellyksessä voitiin selkeästi huomata, kuinka eri tavoin nämä kaksi maata ainakin tässä vaiheessa (helmikuu 2020) suhtautuivat nousevaan koronapandemiaan. Myanmarin puolella ei näkynyt mitään mainintaa koko koronasta, kun taas Thaimaan puolelle oli ripustettu isoja koronan oireista kertovia plakaatteja, työntekijöillä oli maskit ja käsidesiä oli tarjolla.

Mae Sotista Bangkokiin

Oltiin yritetty etukäteen etsiä netistä bussiaikatauluja Mae Sotista Bangkokiin, mutta löydettiin tietoa ainoastaan yhdestä aamukahdeksalta lähtevästä bussista, ja seuraavat lähdöt olisivat illalla. Koska tiedettiin, että tämä on vilkas raja-asema, epäiltiin tämän paikkansapitävyyttä. Mutta ei missään tapauksessa oltaisi haluttu odottaa seuraavan bussin lähtöä iltaan asti, joten yritettiin varmuuden vuoksi päästä bussiasemalle ja lippujonoon niin nopeasti kuin mahdollista.

Rajalta matkaa Mae Sotin bussiasemalle on jokunen kilometri. Thaimaalle tyypillinen lava-auto-kimppataksi, songthaew, odotteli kyytiläisiä rajalla. Sonthaewit eivät tavallisesti lähde matkaan, ennen kuin ne ovat täynnä, ja toistaiseksi oltaisiin oltu auton ainoat matkustajat. Meillä ei siis olisi ollut aikaa odottaa, mutta ihme kyllä, rajalla ei näkynyt yhtäkään tuk-tukia tai taksia. Kimppataksin kuljettaja oli kuitenkin ystävällinen kaveri ja ja hän pysäytti rajan suunnasta tulevan songthaewin sen nähdessään. Se oli tyhjä, mutta ilmeisesti joka tapauksessa matkalla kohti bussiasemaa, joten päästiin sen kyytiin ja maksettiin silti vain 20 bahtia (0,5 euroa) per pää.

Oltiin bussiasemalla niin hyvissä ajoin, että jouduttiin jopa hetki odottamaan lipunmyyntiluukkujen aukeamista. Saatiin liput aamun ensimmäiseen bussiin, joka lähti kahdeksalta, mutta aivan kuten oltiin uumoiltukin, Bangkokiin olisi lähtenyt sen jälkeen vielä useita muitakin busseja ennen iltaa.

Matkalla Bangkokiin

Ei oltaisi uskottu, että se olisi edes mahdollista, mutta tämä Thaimaalainen bussi oli vielä edellistäkin bussiamme hulppeampi. Istuimet olivat kuin valtaistuimet ja niissä oli lisäksi hierontatoiminto! Tällä matkalla meille ei tarjottu minkäänlaisia ilmaisia nappuloita, mutta saatiin kivat pikku eväslaatikot.

Matkalla pysähdyttiin food courtilla ja kävi ilmi, että matkalippuihimme sisältyi jopa ilmainen ateria! Kiva yllätys, vaikka kasvisvaihtoehdot olivatkin lähes olemattomat. Ruokatauon aikana meillä oli aikaa tarkkailla ympäristöä. Tuntui oudolta, kuinka kaikki ihmisistä ruokaan näytti jo nyt niin erilaiselta, vaikka oltiin yön aikana liikuttu alle tuhat kilometriä. Mutta vaikka oltiinkin todella tykätty Myanmarista, tuntui ihanan kutkuttavalta olla nyt Thaimaassa!

Saavuttiin Bangkokiin iltapäivällä, noin 21 tuntia Yangonista lähtömme jälkeen. Kiitos helpon rajanylityksen ja ruhtinaallisten bussien, meitä ei edes erityisemmin väsyttänyt kun päästiin viimein majapaikallemme. Oltiin siis enemmän kuin valmiita jälleennäkemiseen, yhteiseen illalliseen, hauskaan perhelomaan ja pieneen lepotaukoon kaikesta matkustamisesta, Bangkokissa, yhdessä meidän lempparikaupungeistamme.