Viimeinen päivä Myanmarissa – Yangon

Yangon oli meidän kymmenpäiväisen moottoripyörä-roadtripinpäätepysäkki, ja myös viimeinen kohde Myanmarissa ennen siirtymistä Thaimaahan. Tämä monipuolinen maa oli kohdellut meitä niin hyvin, että oli vähän haikeat fiilikset siitä, että aikamme Myanmarissa oli lopuillaan. Toisaalta odotettiin innolla, että päästäisiin vielä vähän seikkailemaan Yangonissa.

Matkatavarat melkein hukassa

Kun oltiin jätetty moottoripyörä vuokraamon pihaan, suunnattiin kohti bussiasemaa. Oltiin pakattu roadtripille mukaan vain välttämättömimmät, ja loput meidän tavaroista lähetettiin kätevästi bussilla Mandalaysta Yangoniin. Kun saavuttiin bussiasemalle, työntekijät eivät ymmärtäneet mitä haluttiin, tai niitä ei kiinnostanut, tai niillä ei ollut mitään hajua pakettimme sijainnista. Alettiin jo vähän hermoilla, että oliko meidän tavarat nyt hukassa. Mutta tarvittiin vain yksi viimeinen soitto Discovery Rides -vuokraamon Mariolle (jolle oltiin soiteltu tien päältä jo lukemattomia kertoja milloin mistäkin syystä), joka sai setvittyä asian burman kielellä.

Kun vihdoin päästiin hostellille kaikki tavarat matkassamme, alkoi olla jo myöhä, mutta meillä oli päivälle vielä yksi tärkeä tehtävä. Kuten ollaan kerrottu aikaisemmin, kävin Loikaw’ssa ottamassa vesikauhurokotuksen ihan varmuuden vuoksi, kun olin epähuomiossa antanut koiran nuolla kättäni kohdasta, jossa oli pieni haava. Toinen annos rokotusta piti ottaa kolmantena päivänä, joka oli tänään.

Koiranpurema-asemalla

Koska oli myöhä, jouduttiin suunnata General Hospitalin ensiapuun. Meillä oli kova nälkä ja jännitti, kuinkakohan kauan sairaalalla kestäisi. No ei todellakaan kauaa, sillä oltiin valmiita 13 minuutissa! Kaikki toimi erinomaisesti, vastaanotossa ei ollut minkäänlaista jonoa, englannilla pärjäsi hyvin ja hoitajat ymmärsivät heti, mitä oltiin vailla.

Meidät ohjattiin erityiselle koiranpurema-asemalle (Dog Bite Station). Siellä tosi mukava lääkäri kertoi, että yleensä vesikauhurokotteen toista annosta ei anneta tavallisten työaikojen ulkopuolella, mutta hän soitti esimiehelleen ja sai siihen luvan, koska ei oltu päästy paikalle yhtään aikaisemmin. Koiranpurema-asema, jonka jääkaappi oli täynnä vesikauhurokotetta, kertoi myös siitä, että koiranpuremat ja vesikauhu todella ovat iso ongelma Yangonissa ja koko Myanmarissa. Ehkä ei ollut ihan kamalaa liioittelua ottaa nämä rokotukset, vaikka riski olikin varmaan minun tapauksessa aika minimaalinen. Koska olin saanut vesikauhurokotuksen jo Suomessa ennen matkaa, oli tämä viimeinen boosteri, joka minun tarvitsi nyt ottaa.

Aamun ankeat yllätykset

Koska ollaan viime aikoina matkailtu suurimmaksi osaksi vähän vähemmän tallatuissa paikoissa, ei olla pitkään aikaan yövytty ihan perinteisessä reppureissaajahostellissa. Meidän huone oli mukava, mutta yöpymiseen liittyi perinteisiä hostelliepämukavuuksia. Ensinnäkin herättiin tosi aikaisin, koska jotkut espanjalaiset huusivat niin kovaa puhelimiensa kaiuttimiin (jostain syystä tätä tapahtuu hostelleissa usein). Silmät avattuani huomasin sängyssä pienen ötökän, joka lähemmin tarkasteltuna osottautui bed bugiksi, eli lutikaksi. Ja sitten niitä löytyi vaikka kuinka monta lisää.

Edellisenä iltana olin oikein suurieleisesti levittänyt lähes kaikki meidän tavarat lattialle, todeten, että mitä väliä, kun meidän pitää joka tapauksessa pakata roadtripin jäljiltä uudelleen. Eli oli aika todennäköistä, että bedbugeja lymyili nyt myös vaatteidemme joukossa.

Jos et tiennyt, niin bedbugit ovat suht perseestä. Ensinnäkin, ne imevät verta ja voivat levittää joitain tauteja. Jos ne pääsevät matkatavaroihisi ja alkavat munia sinne, kannat ne mukanasi seuraavaan paikkaan (tai kotiisi) ja niistä eroon pääseminen voi olla tosi vaikeaa ja kallista. Meillä on ollut onnea, koska tällä reissulla tämä oli ensimmäinen kerta kun kohdattiin näitä ötököitä, mutta ne on meille tuttuja vihollisia edellisiltä reissuiltamme. Me siis osattiin ottaa ongelma vakavasti, toisin kuin hostellin työntekijät…

Kun kerrottiin respassa löydöksestämme, työntekijät ihmettelivät ensin tarvittaisiinko jotain lääkettä vai mikä oli ongelma. Kun selitettiin niille tarkemmin, mitä bedbugit ovat, lupasivat he lopulta pestä ja kuivata meidän vaatteet ilmaiseksi. Ne tavarat, joita ei pystytty pesemään, sullottiin muovipusseihin, jotka jätettiin auringonpaisteeseen. Varjossakin oli yli 35 astetta, joten luultavasti pusseissa lämpötila kohosi yli viiteenkymmeneen, joka riittäisi bedbugien ja niiden munien tappamiseen.

Bedbugien (ja hostellin henkilökunnan) kanssa säätämiseen meni muutama tunti, mikä oli vähän harmillista, koska meillä oli enää muutama tunti aikaa tutustua kaupunkiin, ennen kuin pitäisi palata pakkaamaan reput ja suunnata kohti Thaimaan bussia. Mutta saatiin kuitenkin jotain irti loppupäivästä…

Rullailua Yangonissa

Palautettuamme moottoripyörän, oltiin pitkästä aikaa liikenteessä skeittilaudoilla. Yangon ei ollut kaoottisen liikenteen ja paikoitelleen halkeilleen asfaltin takia se kaikkein skeitattavin kaupunki, mutta löydettiin myös joitain ihan hyvin rullailuun sopivia katuja.

Kruisailtiin jonkun aikaa kaupunkia katsellen ja sen makuja maistellen, mutta päivä oli niin läkähdyttävän kuuma, että pian oli hakeuduttava johonkin varjoisaan paikkaan. Päätettiin suunnata puistoon, joka oltiin nähty edellispäivänä prätkän selästä.

Iso vehreä puisto sijoittui Kandawgyi-järven ympärille. Pitkät puiset sillat veivät järven yli, ja järvestä löytyi upea kultainen laiva-palatsi. Tämä oli tosi kiva puisto – hyvä paikka rentoutua suht hektisessä Yangonissa.

Muutamaa skeittilaudoilla kruisaillessa näkemäämme pagodaa (kuten kuuluisa Sule-pagoda) lukuunottamatta tämä puisto oli ainoa ”nähtävyys”, johon Yangonissa tutustuttiin.

Yangonin herkkuja

Ah, ruoka, meidän lemppariaktiviteetti joka kaupungissa… Yangonista löydettiin kaksi ravintolaa, joita erityisesti halutaan suositella.

Burma Bistro

Oli jo myöhä, kun saatiin saapumisiltanamme sairaalareissu hoidettua, ja näköjään Yangonin ravintolat sulkeutuvat melko aikaisin, 9-10 maissa. Burma Bistro -niminen ravintola näytti olevan vielä auki, joten mentiin sinne. Tämä oli vähän ”hienompi” ravintola, jossa syötiin kallein ateriamme Myanmarissa. Mutta tämä tarkoitti siis 18000 kyatia, eli noin kymmentä euroa – edelleen hyvin edullinen hinta kahden hengen illallisesta juomineen. Ja ruoka ja drinkit olivat ihan jumalaisia!

Jaettiin burmalainen nuudelisalaatti sekä curry. Kuten ollaankin jo muutamaan otteeseen taidettu todeta, ollaan ihan hurahdettu näihin Myanmarin rapsakoihin, mausteisiin salaatteihin, ja tämä oli niiden kruununjalokivi.

Curryssa taas oli kikhernetofua, joka on myös herkullinen paikallinen vegaaninen erikoisuus.

Pitkästä drinkkilistasta valittiin sitruunaruoholla ja thai-basilikalla maustettua sokeriruokomehua, tummalla ja vaalealla rommilla terästettynä. Nam.

Jos olet Yangonissa, kannattaa ehdottomasti käydä täällä syömässä!

999 Shan Noodle House

Jätettiin Shanin osavaltio taaksemme pari päivää sitten, ja ikävöitiin jo nyt osavaltion nimikkoruokaa, Shan-nuudeleita. Tämä on yksi Myanmarilainen erikoisuus, jota kannattaa ehdottomasti maistaa. Jos et meinaa matkustaa Shaniin, niin Yangonin 999 Shan Noodle House on the place to be. Me tilattiin kaksi vähän erilaista vegaanista versiota klassikkoannoksesta, ja kylkeen kevätkääryleitä ja hedelmämehua. Hauska, suht erityislaatuinen tarjoilija onnistui hämmentämään meitä totaalisesti vitsailemalla, että ruoassa olikin kanaa, vaikkei siinä ollut.

Lähtö Yangonista

Meidän visiitti Yangonissa jäi tosiaan lyhyeksi. Illalla meidän täytyi napata bussi kohti Myanmarin ja Thaimaan välistä Myawaddy – Mae Sot -rajaa.

Bussi lähti Aung Minglabar -asemalta, joka on kaukana keskustasta. Me ei oltaisi tätä tajuttu, ellei yksi hostellin työntekijöistä olisi kertonut, että kannattaa tilata taksi kaksi tuntia ennen bussin lähtöä. Tämä aika tuli tosiaan tarpeeseen.  

Matka rajan yli sujui helposti, mutta tämäkin kokemus jäi silti mieleen – lisää siitä seuraavaksi. Iltapäivällä saavuttiin Bangkokiin, johon oltiin sovittu ihan erityiset treffit…