Moottoripyörällä Myanmarissa, osa 6: Vieraana Kayan Lahwi -heimon luona Pan Pet -kylissä

Kaupallinen yhteistyö: Discovery Rides

Tehtiin Loikaw’sta käsin moottoripyörällä päiväretki Pan Pet -kyliin. Näissä kylissä asustaa Kayan-heimo, jonka naiset ovat tunnettuja kaulojensa venyttämisestä. Visiitti Kayaneiden kylässä oli yksi Mandalaysta Yangoniin viettävän roadtrippimme erityisimmistä ja mieleenpainuvimmista kokemuksista. Päästiin vierailemaan paikallisissa kodeissa, juttelemaan Kayan-naisten kanssa ja oppimaan heimon elämästä.

Pari sanaa Pan Pet -kylistä

Kayanit ovat heimo Myanmarissa, johon kuuluu useampia alaheimoja – Kayan Lahwi on yksi niistä. Heidät tunnetaan erityisesti naisistaan, joiden perinteisiin kuuluu kaulojen venyttäminen messinkirenkain. Noin 40 kilometriä Loikaw’sta sijaitsee Kayan Lahwien asuttama rypäs pieniä kyliä, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”Pan Pet”.

Kuinka päästä Loikaw’sta Pan Pet -kyliin

Pan Pet -kyliin ei kulje julkista liikennettä, joten Loikaw’sta käsin sinne voi matkata joko omalla kulkuneuvolla tai järjestää itselleen oppaan ja kuskin. Onneksi meillä oli oma (vuokra) prätkä alla, joten päästiin kyliin omatoimisesti.

Google Mapsista löytyy “Kayan Traditional Market”, pieni matkamuistotori, jossa Kayan Lahwi -naiset myyvät käsitöitä. Kun torin ohi jatkaa suoraan eteenpäin, saapuu pian ensimmäisen kylän luo.

Pan Pet -kylät koostuvat yhteensä seitsemästä pikkukylästä. Kylillä on yhteinen, yhteisön ylläpitämä CBT-toimisto (Community Based Tourism), joka löytyy kylästä numero kolme. Me ei onnistuttu löytämään CBT-toimiston yhteystietoja, eikä täten voitu järjestää meidän visiittiä etukäteen, mutta se olisi toivottua. Tässä CBT-toimiston puhelinnumero: 09453521327 / 09455423972.

Heti ensimmäiseen kylään saavuttuamme törmättiin toiseen turistipariskuntaan. Nämä olivat ainoat turistit, joita alueella nähtiin, joten oli aikamoinen sattuma, että hekin (kuten Seri) olivat kotoisin Itävallasta! He olivat tulleet kylään oman oppaan kanssa, ja lisäksi heillä oli CBT-projektin paikallinen opas. Tämä pystyi kääntämään heimon kieltä englanniksi. Meidän onneksemme itävaltalaiset antoivat meidän liittyä kierrokselleen.

Kaulojen venyttämisen pitkät perinteet

Päästiin vierailemaan kolmessa paikallisessa kodissa, joissa pystyttiin jutella Kayan-naisten kanssa tulkin avulla. Ihan ensimmäiseksi haluttiin tietenkin tietää, mistä kaulojen venyttämisen perinne on lähtöisin ja miksi sitä harjoitetaan edelleen.

Opittiin, että alun perin messinkispiraaleja alettiin kieputtaa pienten tyttöjen kauloihin näitä suojellakseen. Joitakin vuosikymmeniä sitten lasten kaappaaminen oli nimittäin suhteellisen tavallista. Muiden heimojen jäsenet eivät osaisi irrottaa renkaita, ja näiden avulla Kayan Lahwit tunnistaisivat helposti omansa. Huhujen mukaan renkailla haluttiin suojella myös tiikerin puremilta.

Kaulojen venyttäminen aloitetaan jo varhain, mutta nykyään tytöt saavat itse päättää, venyttävätkö he kaulojaan vai eivät. Vaikka renkaiden käyttäminen ei ole enää yhtä suosittua kuin ennenvanhaan, monet tytöt haluavat pitää kiinni perinteestä yksinkertaisesti siitä syystä, että se näyttää heidän mielestään kauniilta. Toisaalta, monet päättävät toisin esimerkiksi siksi, ettei heitä tulevaisuuden opiskeluissa kiusattaisi pitkästä kaulasta. Renkaat kaulalla ovat myös merkki vallasta – sillä, kellä on eniten renkaita kaulansa ympärillä, on eniten valtaa. Joidenkin Pan Pet -kylän naisten kaulaa koristaa yli 25 kerrosta painavaa messinkispiraalia.

Kaulan ympäri kieputettu messinkispiraali saa kaulan näyttämään pitkältä, ja siitä syystä mekin puhutaan ”kaulan venyttämisestä”. Tosiasiassa kaula itsessään ei kuitenkaan juuri veny, vaan renkaat painavat solisluita alemmas. Jopa renkaita vuosikymmeniä kantaneet vanhemmat naiset tuntevat välillä edelleen niistä johtuvaa kipua. Pään painon kannattelu ilman renkaita olisi kuitenkin myös erittäin vaikeaa ja siitä syystä renkaat otetaan pois vain erityistapauksissa, kuten tarvittaessa lääkärikäynnillä. Naiset siis jopa nukkuvat ja peseytyvät renkaat kaulallaan.

Tutustumista Kayan Lahwien elämään

Kaulojen venyttämisen lisäksi juteltiin totta kai myös muista Kayan Lahwien elämään liittyvistä asioista. Elämä näissä syrjäisissä kylissä ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. Aiemmin kyläläisillä ei ollut mahdollisuutta koulutukseen tai terveydenhoitoon. Siitä syystä jotkut meidän kohtaamista naisista olivat menettäneet useitakin lapsia. Nykyään kylillä on omat koulut ja terveyskeskukset.

Naiset halusivat tietää myös jotain meistä. Yksi heistä ihmetteli, mitä me oikein syödään kotona. Ei varmaan ainakaan riisiä, sillä miten meillä muuten voisi olla niin erilainen ihonväri?

Yhdessä kylässä käytiin myös lastentarhassa, jossa lapset esittivät meille pari laulua. Lisäksi saatiin opetella perinteisten korujen tekoa ja maistaa kotitekoista riisiviiniä.

Visiittimme lopuksi kysyttiin yhdeltä naisista, mitä mieltä hän oli kylässä vierailevista turisteista. Hänen mielestään CBT-projekti on ehdottomasti hyvä juttu ja hän toivoi lisää vierailijoita. Tällä tavalla hän voi tienata vähän rahaa, jolla saa ostettua elintarvikkeita, kuten maapähkinäöljyä, ja maksettua sähkölaskun pitääkseen päällä kolmea talon katosta roikkuvaa hehkulamppua. Turisteja ei viedä joka päivä samoihin taloihin. Näin useammat perheet pääsevät hyötymään projektista. Naisilta myös kysytään joka kerta, haluavatko he sillä hetkellä vastaanottaa koteihinsa vieraita. Meille jäi vierailustamme Pan Pet -kylissä tunne, että koko projekti oli järjestetty täysin kyläläisten ehdoin (mikä totta tosiaan onkin CBT-projektien idea). Tästä syystä me voidaan lämpimästi suositella tätä kokemusta, mikäli satut joskus olemaan jossain Loikaw’n lähistöllä!