Shillong – Missä perinteet yhdistyvät kaupunkilaislämään

Shillong on Meghalayan osavaltion pääkaupunki Koillis-Intiassa. Viidakosta ja Sohran rauhallisesta kylästäkaoottiseen ja kylmään kaupunkiin saapuessamme tuntui siltä, että palaisimme mieluiten saman tien takaisin luonnon rauhaan. Hitaasti alettiin kuitenkin lämmetä Shillongille. Vietettiin siellä kaksi päivää, jona aikana saatiin taas sukeltaa syvemmälle paikalliseen kulttuuriin taiteen, käsitöiden, ruoan ja ihmisten kautta.

Ensimmäisen illan ensimmäisen maailman ongelmat

Saavuttiin Shilongiin väsyneinä trekkailtuamme viidakossa kolme päivää. Ennen nukkumaanmenoa toivottiin vain kuumaa suihkua ja jotain hyvää ruokaa. 

Ensinnäkään ei tajuttu, miten meidän suihkusta saa lämmintä vettä. Illallinen ei myöskään ollut mikään menestys. Saatiin syödäksemme elämämme oksettavimmat ”pitsat”, joka oli samalla huonoin ateria koko tällä reissulla. Oma moka tosin, kuka tilaa pitsaa intialaisesta pikaruokakojusta?? Kaupunkikin tuntui kaoottiselta, kylmältä ja likaiselta, ja ihmiset (etenkin taksikuskit) töykeiltä. 

Oltiin sentään onnistuttu löytämään kiva hotelli. Rainbow hotellin omistaja ja työntekijät olivat tosi mukavia ja saatiin hyvin nukuttua.

Parempi aamu ja puhdasta pyykkiä

Seuraavana aamuna aurinko paistoi ja asennekin oli taas positiivinen. Ei olla onnistuttu pesemään pyykkiä uudenvuoden jälkeen kertaakaan. Vaatteiden kuivattaminen olisi ollut kylmyyden ja/tai kosteuden takia mahdotonta ja ne harvat pesulatkin, joita matkalla ollaan löydetty, olisivat tarvinneet useamman päivän vaatteiden pesuun ja kuivatteluun. Nyt kun oltiin jo julistettu meidän pyykkionglema pyykkikriisiksi, saatiin viimein likapyykki pestyä ja puhtaat vaatteet ripustettua katolle aurinkoon kuivumaan.

Rauhansilkkiä

Meghalayassa valmistetaan erityistä silkkiä, erisilkkiä, joka tunnetaan myös nimellä ”rauhansilkki”. Se on ainoa silkki maailmassa, joka tuotetaan tappamatta sitä kehräävää toukkaa. Me kiinnostuttiin tästä eläinystävällisestä materiaalista heti ja suunniteltiin visiittiä kylään, jossa silkkiä valmistetaan. Lopulta päädyttiin kuitenkin skippaamaan tämä suunnitelma, koska meidän aika Intiassa alkaa olla lopuillaan.

Selvitettiin, että Shilongissa toimii Muezart -niminen yritys, joka valmistaa lankoja ja tuotteita erisilkistä. Otettiin heihin yhteyttä ja Muezartin porukka toivotti meidät tervetulleiksi studiolleen. Kierroksen aikana opittiin erisilkin valmistuksesta, Muezartista sekä heidän valmistamista tuotteista, joihin tykästyttiin kovasti. Seuraavassa postauksessa kerrotaan tarkemmin tästä kestävästä ja eläinystävällisestä materiaalista ja meidän visiitistä Muezartin studiolle.

Don Bosco Centre, alkuperäiskulttuureiden museo

Shillongin Don Bosco Centre on museo, jossa esitellään Koillis-Intian eri aluperäisryhmien kulttuureita. Museo sijaitsee kaukana keskustasta ja kävelymatka sinne tuntui kestävän iäisyyden – ei nimittäin haluttu tukea kaupungin inhottavia taksikuskeja (takastulomatkalle löydettiin onneksi bussi). Toisaalta oli kiva nähdä tätäkin osaa kaupungista. Keskustan ulkopuolella ihmiset vaikuttivat taas paljon ystävällisemmiltä, tervehtien meitä ja kysellen mihin ollaan menossa ja tarvitaanko apua. 

Ensimmäisinä päivinämme Meghalayassa opittiin jo yhtä ja toista osavaltion suurimman alkuperäisryhmän, khasien, kulttuurista. Visiitti Don Bosco museoon oli hyvä tapa oppia yhä lisää khaseista sekä muista Meghalayaa ja Koillis-Intiaa asuttavista heimoista. Etenkin museossa esillä olevat taideteokset ja värikkäät kankaat tekivät vaikutuksen. 

Kierroksen lopuksi katsottiin Koillis-Intiasta kertova pitkähkö ja jokseenkin imelä musiikkivideo, jonka aiheuttamasta korvamadosta emme pääse eroon varmaan koskaan. Jos sinäkin haluat hauskan korvamadon ja samalla nähdä hienoja Koillis-Intian maisemia, video löytyy täältä.

Vaikka suositellaankin ehdottomasti käymään Shillongissa Don Bosco -museossa, mikä tekee Koillis-Intiasta niin erityisen on se, että välttämättä ei tarvitse edes lähteä museoon oppiakseen paikallisista perinteistä. Alkuperäiskansojen kulttuurit ja vanhat perinteet elävät täällä yhä vahvoina, ja niihin pääsee tutustumaan ihan vaan kadulla kävellessä tai ihmisten kanssa jutellessa. 

Visiitti paikallisilla markkinoilla

Paikallisesta kulttuurista puheenollen, mikä olisikaan parempi tapa päästä siihen käsiksi kuin käydä paikallisilla markkinoilla. Shilongin markkinat koostuivat lukemattomista labyrinttimaisista, hämäristä ja kapeista kaduista. Markkina-alueella oli myynnissä kaikkea vaatteista vihanneksiin ja vastaleikattuihin lihakimpaleisiin. Suosituimpia myynnissä olevia tuotteita näyttivät kuitenkin olevan betelpähkinät, betellehdet ja tupakanlehdet.

Vinkki kaikille spaddukeuhkoille: torin yhdestä nurkasta löytyy isoja kasoja purutupakkaa (jota tästä maailmankolkasta on muuten hankala löytää) hintaan 100 grammaa 100 rupiaa.

Shillongin ravintolat

Yrjöttävän ”pitsan” vastapainoksi onnistuttiin löytämään myös todella herkullista ruokaa Shillongista. Tässä pari meidän vinkkiä.

Jiva South

Jiva South tarjoili vaihtelun vuoksi Etelä-Intialaista ruokaa. Täällä saatiin yhdet koko Intian-aikamme parhaista thaleista.

You & I -taidekahvila

You & I Arts Café ei ollut pelkästään kotoisa ruokapaikka, vaan myös hyvä paikka nähdä paikallista taidetta ja ottaa osaa yhteisölliseen tekemiseen. Kahvilassa järjestetään usein esimerkiksi erilaisia työpajoja ja musiikkiesityksiä. Ruokalistalta löytyi paikallisia perinneruokia, tosin valitettavasti kasvissyöjille ei ollut montaa vaihtoehtoa. Me syötiin makeaa tahmariisiä ja juotiin kupposelliset perinteistä sitruunaruoho- ja appelsiininkukkateetä. Teelle oli ihan oma lista, josta löytyi kymmenittäin ihanan kuuloisia vaihtoehtoja.

Uusia kavereita ennen lähtöä

Bussimme Shillongista Mizoramin pääkaupunkiin Aizawliin oli myöhässä. Niinpä jouduttiin odottamaan bussiasemalla pari tuntia. Pienen pieni asema oli suhteellisen kämänen ja tiskin takana istuvat ukkelit vaikuttivat alkuun töykeiltä. Taas kerran tarvittiin kuitenkin vain vähän aikaa, kunnes löydettiin yhteinen sävel toistemme kanssa. Pian jo juteltiinkin politiikasta ja juotiin viskiä yhdessä aseman työntekijöiden kanssa. Kun Aizawlin bussi viimein kurvasi paikalle, yksi työntekijöistä saattoi meidät vielä bussiin ja käski kuskia pitämään meistä hyvää huolta.