Namchi – Pyhiä vuoria, lukuisia siunauksia ja eksoottisia drinkkejä uuden vuosikymmenen alkajaisiksi

Meidän seikkailut Intian Sikkimissä jatkuivat ja seuraava kohteemme oli Namchi. Namchi tarkoittaa Sikkimin kielellä ”ylhäällä taivaissa”, ja totta tosiaan, oltiin edelleen vuorilla ja yhtien maailman korkeimpien huippujen ympäröimiä. Tässä hurmaavassa paikassa saatiin juhlia vuosikymmenen vaihtumista. Opittiin myös, että sikkimiläiset rakastavat vuorten huipuilla istuvia valtavia jumalpatsaita. Pyhillä vuorenhuipuilla saatiin niin paljon siunauksia ja lähetettiin ilmoille niin monta toivomusta, että tuleva vuosikymmen ei voi olla muuta kuin hyvä.

Pikkukaupungin tunnelmaa vuorenhuippujen keskellä

Vaikka 38 000 asukkaan Namchi onkin Etelä-Sikkimin suurin kaupunki, oli se tunnelmaltaan enemmänkin kuin kotoisa pieni kylä. Namchin keskustassa on lyhykäinen kävelykatu, jonka varrelta löytyy muutamia kauppoja ja ravintoloita. Kävelykadun alkupäässä on pienenpieni ”keskuspuisto”. 

Seri piti lupauksensa ja söi edelleen momoja joka päivä. Lemppari momoravintolaksi valikoitui pieni kulmakuppila nimeltä Char Dham Fast Foods. Minäkin tunsin taas oloni jo melkein terveeksi ja ruokahalukin oli palannut. Oman herkkuni, suklaalaavakakun, löysin Kava Café -kahvilasta.

Namchi on Himalajan huippujen ympäröimä ja niistä mahtavin on maailman kolmanneksi korkein huippu, Mt. Kanchenjunga. Valtavat, vuorten huipuilla istuvat jumalpatsaat vartioivat kaupunkia. Nämä patsaat ovat alueen merkittävimpiä nähtävyyksiä. 

Meidän tietääksemme kaupungissa ei kulje minkäänlaista julkista liikennettä, joten kuljimme joko kävellen (tai skeittilaudoilla) tai taksilla. Meidän vierailumme aikaan Namchissa oli juuri rakenteilla keskustasta yhdelle vuorenhuipulle johtava köysirata, mutta se ei ollut vielä täysin valmis. 

Ihana Bumtar Villa

Meille Namchista teki erityisen majatalomme Bumtar Villa ja sen omistajaperhe. Bumtar Villalle saapuessamme meidät otti ensin vastaan iso lauma koiria. Perheellä on yhteensä yhdeksän söpöä koiraa. Perheen poika opiskelee eläinlääkäriksi ja hän oli koirat jostain pelastanut ja tuonut vanhempiensa kotiin. Onneksi vanhemmat ovat sen verran hyväsydämisiä, että toivottivat koirat tervetulleiksi. Tämäkin kertonee jo jotain siitä, kuinka ihania ja vieraanvaraisia nämä ihmiset olivat.

Me asuttiin perheen valtavassa puisessa huvilassa, mutta meillä oli oma huone kylppärillä. Huvilaa ympäröi kaunis puutarha, jossa kasvoi hedelmäpuita. Ilma oli lämpimämpi kuin Gangtokissa ja aurinko paistoi, mutta hedelmät eivät olleet vielä kypsyneet. Paitsi guavat, jotka olivat herkullisia.

Sisällä talossa oli kylmä, niin kuin nyt ilmeisesti kaikissa Pohjois-Intian taloissa. Isäntämme Tamang kuitenkin laittoi joka ilta takkaan tulen, joka lämmitti ihanasti.

Joka aamu herättiin valmiin aamupalan äärelle. Myös perheen kokkaamat illalliset olivat tosi maukkaita. Uudenvuodenaattona perhe kokkaili meille erilaisia herkullisia snäksejä ja saatiin maistella itse valmistettuja hedelmäviinejä.

Vuoden 2019 viimeinen päivä

Jättiläis-Shiva ja Char Dham

Aloitettiin vuoden viimeinen päivä vierailemalla Char Dhamilla, joka on valtava pyhiinvaelluspaikka ja nähtävyys vuoren huipulla. Käveltiin koko matka kaupungista ylös ja takaisin alas. Reitti seurasi paikoin tietä ja paikoin päästiin kapuamaan piiitkiä portaita luonnon keskellä. Matkalla päästiin myös ihailemaan näkymiä Kanchenjungalle.

Paikan keskiössä on jättiläismäinen Shivan patsas, joka istuu temppelin päällä. Tätä päätemppeliä ympäröi useampi pienempi temppeli sekä pienoismallit neljästä ympäri Intiaa löytyvästä Char Dhamista. Char Dham tarkoittaa ”neljää kotia” ja hindut uskovat, että näissä neljässä rakennuksessa vierailemalla pääsee lähemmäs Mokshaa, vapautumista jälleensyntymän kierteestä. Temppeleissä saatiin niin paljon siunauksia, että tulevasta vuodesta (ja vuosikymmenestä) on tultava hyvä. 

Monet intialaiset turistitkin olivat saapuneet paikalle näin uuden vuoden aattona. Joillekin heistä me tunnuimme olevan yhtä ihmeellinen nähtävyys kuin paikan patsaat ja temppelit. Päästiin siis paljon myös juttusille ja posettelemaan yhteiskuviin. 

Uudenvuoden juhlintaa

Matkalla Char Dhamille nähtiin juhlapaikka, jossa järjestettäisiin illalla isot bileet. Mietittiin, pitäisikö sinne mennä, mutta koska paikka oli aika kaukana meidän majatalolta, ja koska meistä on selkeästi tullut vanhoja, päätettiin jättää bileet väliin. Hyvä niin, koska iltamme Bumtar Villalla meni mukavasti kotoisissa tunnelmissa, herkkujen ja hyvän viinin parissa.

Aloitettiin ilta kolmisin majatalon isännän Tamangin kanssa takan äärellä. Tamang vaimoineen oli kokkaillut meille erilaisia paikallisia suupaloja. Ruokajuomana toimi itse valmistetut guava- ja alppiruusuviinit, jotka maistuivat erikoisilta, mutta tosi herkullisilta. Oltiin myös ostettu pullo Sikkimissä valmistettua punaviiniä.

Myöhemmin illalla majatalolle saapui pariskunta Kolkatasta, jotka liittyivät seuraamme. Vaikka ei oltukaan aina kaikesta samaa mieltä, käytiin hyviä keskusteluja.

Tamang lupasi uuden vuoden kunniaksi tarjota meille illallisen. Me oletettiin, että napostelut takan äärellä ajoivat illallisen asian, koska ruokaa oli yllin kyllin ja sen valmistamiseenkin oli varmasti kulunut paljon aikaa. Yhdessä vaiheessa iltaa meidät kuitenkin kutsuttiin istumaan pöydän ääreen, johon oli katettu iso illallinen. Me oltiin jo ihan täynnä naposteluista, mutta yritettiin silti syödä niin paljon kuin pystyttiin. Jos tämä on enne seuraavalle vuosikymmenelle, tullaan saamaan paljon herkullista ruokaa ja lihoamaan useampia kiloja.

Pohjois-Intiassa ihmiset menee tavallisesti nukkumaan aikaisin, ja mekin ollaan jo totuttu tähän elämäntyyliin. Niinpä jouduttiin taistelemaan, että pysyttiin edes hereillä puoleen yöhön ja vuosikymmenen vaihtumiseen saakka (lol). Vuoden vaihtuessa mentiin kaikki ulos katsomaan raketteja. Ilotulitteet ovat ilmeisesti Intiassa suurimmaksi osaksi kiellettyjä, mutta alhaalla laaksossa pamahteli siitä huolimatta. Bumtar Villan puutarha, joka sijaitsee mäen rinteessä, olikin täydellinen paikka ilotulitteiden katseluun.

Vuoden 2020 ensimmäinen päivä

Toivomukset toteuttava vuori

Koska mentiin uuden vuoden aattona ennätyksellisen aikaisin nukkumaan, herättiin vuoden 2020 ensimmäiseen päivään suhteellisen reippaina. Niinpä lähdettiin heti aamusta toisen korkealla kököttävän pyhän patsaan luo Samdruptse-vuorelle. Joidenkin lähteiden mukaan tämä olisi maailman korkein patsas. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, mutta on tämä sentään maailman korkein Guru Rinpochea, Sikkimin suojelupyhimystä, esittävä patsas. Samdruptse tarkoittaa ”toivomukset toteuttavaa vuorta”. Täydellinen paikka siis vierailla näin vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä. Läheteltiinkin ilmoille monenlaisia toivomuksia patsaan juurelta löytyviä valtavia rukousmyllyjä pyöritellessä. Tämän vuoren uskotaan olevan uinuva tulivuori, jonka purkautumisen ainoastaan hyvät toiveet voivat estää. Toivottiin siis tietenkin sitäkin. Kultainen patsas itsessään oli vaikuttava, siitäkin huolimatta että se oli parhaillaan kunnostuksen alaisena. Huipulta aukeavista maisemistakaan ei voinut valittaa. 

Koska oltiin edellispäivänä kävelty koko matka huipulle, päätettiin tällä kertaa ottaa alle taksi. Kuskimme suostui pysähtymään matkan varrella Rock Gardenissa, kivipuutarhassa. Kivipuutarha sijaitsee rinteessä, joten siellä vierailu tarkottaa paljon ylös-alas kävelyä. Tähän aikaan vuodesta ei juuri mikään kukkinut ja koko paikka vaikutti melkeimpä hylätyltä, mutta näkymät Himalajan huipuille olivat Samdruptsen maisemiakin huikeammat. Nähtiin myös se aiemmin mainittu köysirata. Tällä kertaa Serikään ei tosin vaatinut köysiradan kyytiin lähtemistä. Vaikka rata olikin jo toiminnassa, ei sillä päässyt juuri mihinkään koska keskustaan vievä pätkä ei ollut vielä valmis, ja siihen nähden pääsymaksu oli liian kallis.

Tongbaa takkatulen loimussa – viimeinen iltamme Namchissa

Sikkimissä ollessamme haluttiin ehdottomasti päästä maistamaan alueelle perinteistä Tongba-juomaa. Tamang auttoi meitä tässä missiossa ja yllätti meidät viimeisenä iltana valtavilla tongba-tuopillisilla.

Tongba, joka tunnetaan myös nimellä Chang, on fermentoidusta hirssistä valmistettu juoma. Erityisesti tongban juomiseen tarkoitettu iso bambutuoppi täytetään fermentoidulla hirssillä, sen päälle kaadetaan kuumaa vettä, annetaan hautua hetki ja lopuksi juoma imaillaan pitkällä bambupillillä. Tuopin voi täyttää vedellä useampaan kertaan ja joka kerta juoman alkoholipitoisuus nousee. Myös pidempään hauduttamalla juomasta tulee vahvempi. Tongbanjuonnin lomassa Tamang selitti meille juurtajaksaen juoman valmistusprosessin. Jos ikinä onnistuttaisiin valmistamaan tätä käytännössä loputonta alkoholijuomaa kotona, uskomme, että siitä tulisi hittituote. Tamangin täytettyä kupposemme kolmatta kertaa, oltiin jo melko hiprakassa ja todettiin, että nyt riittää, koska seuraavana päivänä piti herätä aikaisin.

Kohti Pellingiä

Ennen kuin jätettäisiin Sikkim taaksemme ja jatkettaisiin kohti itää, haluttiin pysähtyä vielä yhdessä paikassa. Monen vaihtoehdon lomasta täksi paikaksi valikoitui lopulta Pelling Länsi-Sikkimissä. Tamang ystävällisesti heräsi kukonlaulun aikaan viemään meitä taksipysäkille, jossa meidän tuli olla seitsemältä. Hypättiin sumon kyytiin ja matka jatkui kohti uusia seikkailuja…