Hyvästit Hampille

Vietettiin joulukuussa 11 ihanaa päivää Intian Hampissa. Kirjoitettiin silloin meidän päivistä siellä tavalliseen tapaamme, mutta nyt kun tuli tekstin julkaisun aika, kaikki onkin muuttunut. Hampia, sellaisena kuin me sen tunnemme, ei ole enää olemassa. Maaliskuun 2020 alussa “Hampi Islandina” tunnettu alue jyrättiin kokonaan maan tasalle. Majapaikat, ravintolat ja muita rakennuksia tuhottiin. Tämä on surullista meille kaikille paikkansa Hampista löytäneille reissaajille, mutta surullisinta se on ihmisille, jotka asuivat siellä. Yritystensä myötä nämä ihmiset menettivät kaiken. Kaiken minkä he olivat omin käsin rakentaneet, tulonlähteensä ja kotinsa.

Hampi oli meille hyvä

Hampi Intian Karnataka-osavaltiossa on kylä täynnä muinaisia temppeleitä ja raunioita. Kylää ympäröivä luonto on kuin toisesta maailmasta. Palmujen ja riisipeltojen lisäksi aluetta dominoivat kalliot ja niiden päällä seisovat valtavista kivenmurikoista koostuvat muodostelmat, jotka näyttävät siltä, kuin joku olisi ne vartavasti niin asetellut.

Näiden kallioiden takia Hampia pidetään kiipeilijöiden mekkana. Tästä syystä Seri onkin palannut Hampiin kerta toisensa jälkeen. Vaikka minä en kiipeile, oli tämä itsellenikin jo kolmas kerta. Paikassa on nimittäin muutakin erityistä kuin vain sen kiipeilymahdollisuudet tai vaikuttavat temppelit. Joen toisella puolella temppeleiltä katsottuna sijaitsee Hampi Islandinakin tunnettu Virupapura Gaddi, joka on rento reppureissaajakupla taianomaisen luonnon keskellä.

Kuten edelliskerroillakin, myös tällä kertaa majoituttiin Goan Corner -guesthousessa. Tuntuu sydäntäsärkevältä puhua Goan Cornerista menneessä muodossa. Se OLI paikka, joka tuntui melkein kodilta, mutta sitäkään paikkaa ei ole enää olemassa. Se oli paikka, johon moni jäi pitkäksi aikaa – vielä paljon pidemmäksi kuin me. Monet heistä olivat kiipeilijöitä, joten Serin oli helppo löytää kiipeilyseuraa, ja usein istuttiin iltaa tai tehtiin jotain muuta hauskaa yhdessä. Goan Cornerista oli helppo löytää samanhenkisiä kavereita.

Vieraille tarkoitettujen mökkien ja taivaallista ruokaa tarjoavan ravintolan lisäksi Goan Cornerin alueelta löytyi myös sen omistajien kaunis kotitalo. Koska koko paikka tuhottiin, ei näillä(kään) ihanilla ihmisillä enää ole kotia.

Meidän päivät Hampissa olivat onnellisia. Seri kävi kiipeilemässä kerran tai pari päivässä ja minä heräsin joogatunnille joka aamu. Kävi tuuri, sillä onnistuin löytämään hyvän ja tosi motivoivan opettajan, Mantin, joka piti joogatuntinsa isossa “teltassa” keskellä metsää. Muutoin hengailtiin riippumatoissa tai muiden kanssa ravintolassa. Minä sain myös vähän töitä tehtyä.

Yhtenä päivänä kierreltiin skoottereilla lähistön kyliä ja luontokohteita, ja toisena päivänä käytiin muutamalla temppelillä.

Yhdentoista päivän jälkeen oli aika jatkaa matkaa, koska Intian viisumia ei ollut jäljellä loputtomiin ja haluttiin vielä seikkailla koillis-Intiassa. Lähteminen ei ollut helppoa, mutta tiedettiin, että tullaan taas joskus takaisin. Nähdään ensi kerralla, huikkailtiin lähtiessämme. Paitsi ettei nähdä. 

Mitä Hampissa tapahtui? 

Meidän on ollut aika vaikea ymmärtää, mitä Hampissa on tarkalleenottaen tapahtunut. Asiasta ei hirveästi puhuttu (ainakaan meille turisteille) ja aiheeseen liittyy myös kaikenlaisia huhuja, joiden paikkansapitävyydestä ei voi mennä takuuseen.

Unescon maailmanperintökohdeluetteloon kuuluva Hampi alkoi tulla tunnetuksi reppureissaajien keskuudessa 90-luvulla. Reissaajia paikalle houkutteli historiallisten kohteiden ja uniikin luonnon lisäksi varmasti se, että sinne oli helppo päästä suositummista kohteista, kuten Goalta. Tämän seurauksena paikalle alettiin rakentaa majataloja, ravintoloita ja kauppoja. Myöhemmin Hampista tuli myös maailmanlaajuisesti tunnettu kiipeilykohde.

Unesco tuli siihen tulokseen, että Hampi maailmanperintökohteena oli vaarassa kasvavan turismin takia. Paikalliset viranomaiset saivat ylemmältä taholta kehotuksen olla jatkamatta kaupallisten toimijoiden jo olemassaolevia lisenssejä ja myöntämättä uusia sellaisia. Viranomaiset näkivät kaiken kehityksen alueella uhkana ja päättivät ottaa käyttöön oman radikaalin suunnitelmansa, vaikka tarjolla olisi ollut myös toinen asiantuntijan laatima suunnitelma, jonka avulla alueen kehitystä oltaisiin voitu viedä pehmeämmin kestävämpään suuntaan. Huhuja on kuitenkin ollut myös sellaisesta, että alueelle haluttaisiin rakentaa luksushotelleja, ja tätä hanketta nykyisen infrastruktuurin tuhoaminen tottakai hyödyttäisi… 

Vuonna 2011 Hampi Bazaar (ja sen alueella olevat kodit) temppeleiden välittömässä läheisyydessä tuhottiin. Monet majatalojen omistajat Hampi Islandilta olivat tässä vaiheessa jo laittaneet oikeusjutun vireille suojellakseen omia rakennuksiaan samalta kohtalolta. Tällä välin, vuonna 2016, Virupapura Gaddin vanha kylä tuhottiin. 11. helmikuuta 2020 Hampi Islandin asukkaat hävisivät oikeusjutun, joka johti myös Hampi Islandin totaaliseen tuhoamiseen. 

Meille tämä ei aivan käy järkeen, sillä Hampi Islandin välittömässä läheisyydessä ei ole mitään temppeleitä. Sitä paitsi, kumpi on tärkeämpää, muinaisten monumenttien suojeleminen vai tänä päivänä paikassa asuvien ihmisten kulttuurin ja elämien suojeleminen? 

Lisätietoa aiheesta:

https://www.whatisthis.technology/hampi.html

https://medium.com/@trixiepacis/hampi-island-a-paradise-lost-80653f2e4d7e