Update: Me ollaan kotona, mutta blogissa seikkailu jatkuu

Pieni ilmoitus tässä koronakaaoksen keskellä: me palattiin eilen kotiin Wieniin.

Jossain vaiheessa tammikuuta kävi selväksi, että meidän oli muutettava alkuperäistä matkasuunnitelmaamme – maitse Suomeen matkustaminen Kiinan läpi ei enää ollut vaihtoehto. Pari kuukautta myöhemmin löysimme itsemme yllättäen Malesiasta, joka osoittautui ihan älyttömän mielenkiintoiseksi kohteeksi. Samalla me, kuten varmaan kaikki muutkin, alettiin kuitenkin enenevissä määrin huolestua nopeasti leviävästä koronaviruksesta ja sen vaikutuksista. 

Viime lauantaina oltiin vielä pienessä hakka-kiinalaisten jälkeläisten asuttamassa kylässä nimeltä Kampung Pulai.

Oltiin matkustettu kylään ihan randomisti, joten oli aikamoinen yllätys kun saapuessamme selvisi, että käynnissä oli paraikaa paikallisen 600-vuotiaan temppelin vuotuiset juhlallisuudet. Tänä aikana koko kylä syö viikon verran pelkkää vegaaniruokaa ja meidätkin kutsuttiin ruokailemaan valtavasta buffetista. Illalla temppelillä järjestettiin kreisibileet, jotka eivät millään tavalla vastanneet sitä, mitä oltaisiin tälläiseltä uskonnolliselta juhlalta osattu odottaa. Tutustuttiin muutamiin paikallisiin, joiden kanssa juotiin aika monta kaljaa.

Samana päivänä oltiin ensimmäistä kertaa harkittu vakavasti kotiinlähtöä koronan ja sen aiheuttaman rajojen sulkeutumisen uhan takia. Mutta nyt, siinä kepeässä olotilassa, siinä paikassa, niiden ihmisten ympäröimänä, kun kaikki oli taas kerran lutviutunut paremmin kuin hyvin, päätettiin pitäytyä suunnitelmassamme. Huomenna matkattaisiin pohjoiseen, syvemmälle viidakkoon.

Seuraavana aamuna, sunnuntaina, herättiin hermostuneina (ja darraisina…), eikä uutisten lukeminen ainakaan lievittänyt olotilaa. Tultiin järkiimme ja päätettiin sittenkin suunnata kohti Kuala Lumpuria. Onneksi. Oltaisiin tarvittu useampi päivä päästäksemme takaisin viidakosta kaupunkiin.

Maanantaina saatiin lennot vaihdettua Kuala Lumpurissa ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä noustiin koneeseen kohti Eurooppaa. Tuntui epätodelliselta, että 16 tunnissa oltiin Wienissä. Melkein samaan matkaan maitse oltiin saatu kulumaan yli puoli vuotta. Matkustetaan mieluiten hitaasti, mutta tässä tilanteessa lentäminen oli tietenkin ainoa vaihtoehto.

Kun lähdettiin matkaan Kuala Lumpurista, jotkut Euroopan maat olivat jo sulkeneet rajansa ulkomaalaisilta. Meitä jännitti, pääsisinkö ylipäätään Itävaltaan, kun osoitteenikin on tällä hetkellä Suomessa. Päästiin kuitenkin onneksi kotiin ongelmitta. Kuala Lumpurissa puhuttiin muutaman reissaajan kanssa, jotka vielä arpoivat kotiinlähtönsä kanssa. Pari tyyppiä oli jo päättänyt jäädä Malesiaan tai jatkaa lomaansa jossain muussa Aasian maassa. Muutama tunti lähtömme jälkeen Malesia sulkeutui, ja tilanne monissa muissakin Aasian maissa on käymässä hankalammaksi. Viimeistään nyt ollaan varmoja siitä, että tehtiin hyvä päätös.

Pahimmassakaan tapauksessa ei oltaisi osattu kuvitella, että reissumme keskeytyisi tällaisesta syystä. Mutta kotona sitä nyt vaan ollaan. Voitaisiin surkutella sitä, että matkamme päättyi näin ikävällä tavalla, mutta se on tällä hetkellä maailman huolista mitättömin.

Me voidaan iloita niistä lähes 22000 kilometristä tien päällä ja 196 seikkailuntäyteisestä päivästä. Ollaan äärimmäisen kiitollisia jokaisesta matkan varrella kohtaamastamme ihmisestä ja kaikista niistä upeista asioista joita saatiin nähdä, kokea ja maistaa. Vaikka tämä reissu on nyt oikeassa elämässä ohi, blogissa se tulee vielä jatkumaan. Kampung Pulain bileiden ja Intian Om-beachin (viimeinen postauksemme) välissä on tapahtunut paljon. Matkustettiin Intian läpi Myanmariin ja sieltä Thaimaan kautta Malesiaan. Tien päällä on ollut usein haastavaa löytää aikaa ja/tai tarpeeksi nopeaa nettiä blogin päivittämiseen, mutta koronan ansiosta meillä on nyt ainakin aikaa blogille. Jos kotoilu alkaa tylsistyttää, kannattaa käydä kurkkaamassa olisiko tänne ilmestynyt uutta luettavaa ;) 

Yritetäänhän pitää itsemme ja toisemme terveinä, yhdessä tästä selvitään <3