- November 30, 2019
- Day 87
- Pushkar, India
- 10420 Km
Pushkar on ikiaikainen, pyhä kaupunki keskellä Rajastanin aavikkoa. Kaupungin keskiössä on pyhä järvi ja hindutemppeleitä löytyy useita. Pyhät miehet kylpevät järven ghateissa ja suorittavat mystisiä rituaalejaan. Kukin ja värikkäin kankain koristellut lehmät kuljeskelevat kaduilla vapaina. Temppeleiden rukoukset tai uskonnollisten juhlien musiikki kaikuu kaupungissa lähes taukoamatta. Pushkar on kasvissyöjän paratiisi, mutta alkoholistin painajainen. Alkoholi, liha ja kananmuna ovat kaupungissa nimittäin kiellettyjä. Pushkarin pyhä, mystinen puoli oli kiehtova. Toisaalta alettiin melko pian miettiä, että kumpaa tämä kaupunki edustaa enemmän: phyyttä vai kaupallisuutta. Yhtä turistista paikkaa ei oltu Intiassa vielä nähty.
Saapuminen Pushkariin
Saapuessamme oltiin positiivisesti yllättyneitä meidän hotellista. Vanhassa, palatsimaisessa talossa sijaitseva Kanhaia Haveli oli yksi kauneimmista, mutta myös yksi halvimmista paikoista, joissa ollaan tällä reissulla yövytty (500 rupiaa, 6 euroa, huoneesta omalla kylppärillä). Talon katolta löytyi viihtyisä, vehreä terassi, josta nähtiin melkein koko kaupunki sen temppeleineen.
Oltiin vähän väsähtäneitä, sillä viimeiset pari päivää Bollywood-videon kuvauksissa Jaipurissa olivat olleet pitkiä ja hektisiä. Niinpä oltiin hyvillämme kun meille selvisi, ettei Pushkarissa ole juurikaan nähtävyyksiä, jotka on “pakko nähdä”. Pari temppeliä ja pyhä järvi, siinäpä se.
Pushkarin temppelit
Pushkarin useista temppeleistä me päätettiin vierailla Brahmaji-temppelissä. Tämä Brahmalle pyhitetty temppeli on yksi kaupungin suosituimmista ja erityisimmistä temppeleistä. Hindut pitävät Brahmaa koko universumin luojana, joten on yllättävää, ettei kyseiselle jumalalle pyhitettyjä temppeleitä löydy maailmasta kuin ihan muutama. Brahmaji-temppelissä ei saanut valokuvata, mutta voimme kertoa, että hyvin värikästä oli.
Yritettiin myös käydä Rangji-temppelissä, mutta ulkomaalaisia ei päästetty sisään. Mutta pelkästään temppelin pihalle johtava jättiläismäinen ja kauniin turkoosi ovi oli näkemisen arvoinen.
Pyhät rituaalit järven rannalla
Temppeleillä vierailun lisäksi yritettiin päästä käsiksi kaupungin pyhään puoleen hengailemalla järvellä ja sen “ghateilla”, eli järveen johtavilla portailla. Kaupunki on hyvin kompakti ja järvi löytyy sen keskiöstä, eli sen näkemiseltä ei voi oikeastaan välttyä Pushkarissa ollessaan.
Vuonna 2014 käytiin Intian THE pyhässä kaupungissa, Varanasissa. Ganges-joen varren ghateissa poltetaan ruumiita lähes yötä lukuisissa nuotioissa ja iltaisin joen rannalla pidetään näyttävä seremonia. Oltiin kuultu, että Pushkar muistuttaisi näiltä osin paljon Varanasia. Yllätyttiin, koska järven ympäristössä oli itseasiassa tosi hiljaista ja rauhallista. Päivisin siellä ei näkynyt juuri ketään. Myös Pushkarin Varah Ghatissa järjestetään iltaisin seremonia, aarti. Mutta toisin kuin Varanasissa, täällä sitä katsomassa oli vain kourallinen ihmisiä.
Seremonia oli lumoava. Juuri kun aurinko alkoi laskea, muutama pyhä mies laskeutui portaita järven rantaan hyräillen rukousta. Samalla he suorittivat mystistä rituaalia, johon liittyi kukan terälehtiä, savua ja tulta. Tälläiset hetket on niin erityisiä ja jotain, mitä ei kotona ikinä päästäisi kokemaan. Silti, siinä hetkessä se kaikki tuntuu yllättävän normaalilta.
Intian hääsesonki
Tähän aikaan vuodesta Intiassa on hääsesonki. Tähän mennessä ollaan jo totuttu siihen, että hääjuhlien takia katuja on suljettu, joka ilta paukutellaan ilotulitteita (vaikka ilotulitteet onkin Intiassa nykyään kiellettyjä) ja musiikki raikaa myöhälle yöhön saakka. Jaipurissahan me päästiin myös vieraiksi häihin. Mutta missään muualla hääbileet eivät ole kuulostaneet niin kreiseiltä kuin Pushkarissa. Kun on kuunnellut hääkulkueiden täysillä soittamaa nopeaa ja selittämättömällä tavalla kaoottista musiikkia muutaman tunnin, alkaa kyseenalaistamaan, että onko sitä sekoamassa ja kuuluuko nämä äänet oman pään sisältä.
Me seurattiin yhtä tällaista äänekästä hääkulkuetta jonkun aikaa. Ihmiset värikkäissä, kimaltavissa vaatteissa tanssivat ja pitivät hauskaa. Bändi soitti lyömäsoittimia ja perästä tuli kaijuttimia kuljettava kärry sekä toinen kärry, jonka kyydissä oli superäänekäs generaattori. Generaattori antoi virtaa valoketjuille, jotka roikkuivat ihmisten kantamista aurinkovarjoista toisiin. Jonon hännillä kulki sulhanen, ylväästi kimaltelevan, valkoisen hevosen selässä istuen. Ei nähty pitkän kulkueen alkupäätä ollenkaan, joten ei myöskään nähty morsianta. Hän varmaan kulki maagisella lentävällä dinosauruksella, tai jotain.
Kaupungin kaupallinen puoli
Hengellisten asioiden lisäksi kaupunki on täynnä turisteja ja sen yleiskuvaa dominoivat lukuisat myyntikojut. Käsitöitä, vaatteita, koruja ja muita matkamuistoja myyvien kojujen määrä saa kaupungin tuntumaan todella kaupalliselta. Hinnat Pushkarissa olivat yleisestiottaen edullisia. Mekin sorruttiin ostamaan muutamia vaatteita ja matkamuistoja, mutta onneksi meidän reppujen koko takaa sen, että ei voida alkaa hamstraamaan tavaraa.
Pushkarin turistinen kasvisruokatarjonta
Koska Pushkar on turistinen paikka, myös kaiken maailman ruokaa on tarjolla, kunhan se vaan on lihatonta. Vaikka intialainen ruoka on ihan parasta, välillä on kiva myös syödä muuta ruokaa. Me löydettiin erinomaiset pizzat La Pizzeriasta, jossa oli tunnelmallinen sisäpiha. Ganga-katuruokalasta sai hyviä falafelwrappeja. Sitä vastapäätä on kiva aamiaispaikka, jossa myydään tuoreita hedelmämehuja ja valtavia mysli-hedelmäkulhoja. Tämän lisäksi syötiin paljon paikallisia snäkkejä, joita myydään kojuissa ympäri kaupunkia halpaan hintaan.
Kohti etelää
Vaikka Pushkar olikin kiva paikka, oltiin parin päivän päästä valmiita jatkamaan matkaa. Odotettiin jo innolla tulevaa, pitkää junamatkaa ja saapumista etelään. Ei oltu kuitenkaan vielä edes päätetty, missä kohtaa hypättäisiin ulos junasta.