Jaipur – vaaleanpunainen kaupunki täynnä palatseja ja yllätyksiä

Jaipurin majapaikkamme seinää koristi teksti ”Don’t make plans for India because India already made plans for you”. Emme olisi itse osanneet pukea visiittiämme Jaipurissa yhtään sen paremmin sanoiksi. Alkuperäinen suunnitelmamme oli viettää yksi turistipäivä Intian ”vaaleanpunaisessa kaupungissa” nähtävyyksiä kierrellen ja jatkaa sitten matkaa Pushkariin ja Jodhpuriin. Jäimme lopulta kaupunkiin viideksi päiväksi ja päädyimme tekemään melko erityisiä juttuja. Vierailtiin häissä, taisteltiin apinoiden kanssa ja lykättiin lähtöämme ihan erityisen tilaisuuden vuoksi…

Jaipur – Intian syvimmässä olemuksessa

Jaipur on sitä Intiaa itseään. Kiireiset kadut ovat tupaten täynnä torviaan töötöttäviä riksoja ja autoja, roskaa syöviä lehmiä ja vuohia, kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Muinaisten maharajojen ajoista henkivät rakennukset ovat silmää hiveleviä ja melkein joka nurkalta löytyy temppeli.

Kaduilla lapset tervehti meitä ja tavattiin myös todella ystävällisiä aikuisia. Mutta Jaipurissa ensimmäistä kertaa tällä Intian matkalla meille tuli myös tunne, että täytyy miettiä erityisen tarkkaan, keneen voi luottaa. Riksakuskit ovat kaikkein pahimpia eikä heillä myöskään näyttänyt olevan mitään hajua siitä, missä paikat, joihin he meitä olivat kuljettamassa, oikeasti sijaitsivat. 

Päädyttiin asustelemaan mukavaan, perheen pyörittämään Chalo Eco Hostelliin Jaipurin muslimialueelle. Koska ei oltu tyypillisellä turistialueella, naapuruston ihmiset olivat todella ystävällisiä eivätkä nähneet meitä pelkkinä kävelevinä pankkiautomaatteina. Viihdyttiin kyllä Jaipurissa, mutta oli huojentavaa, että hostellillamme oli kattoterassi, johon voitiin paeta kadun hälinää. Sieltä käsin katselimme kun taivas täyttyi leijoista, joita lapset talojen katoilta lennättivät ja kuuntelimme moskeijoiden lumoavia rukouskutsuja.

Ensimmäinen iltamme Jaipurissa

Matkalla Pathankotista Jaipuriin rikoimme 10 000 kilometrin rajan tien päällä. Tätä täytyi juhlia! Koska junamme saapui Jaipuriin viisi tuntia myöhässä , emme juuri muuta sinä päivänä ehtineetkään. Varsinkaan, koska paikasta toiseen kulkemiseen kului aikaa, kiitos riksakuskien, jotka kuljettelivat meitä ihan minne sattuu ja pyysivät siitä vielä ylimääräistä korvausta. 

Ennen illallista Seri vei OnePlus-puhelimensa patterinvaihtoon. Euroopassa ei ole OnePlus-myymälöitä, joten tämä oli hyvä paikka operaation suorittamiseen ja näin puhelin sai uuden, alkuperäisen akun alle kahdeksalla eurolla. 

Juhlaillallisen nautimme Hawk View -ravintolassa. Se oli tunnelmallinen ja kohtuullisen edullinen paikka hyvillä näköaloilla. Ei kannata pelästyä sitä, että ravintola sijaitsee Sheraton-hotellin katolla. Kyseisellä hotellilla ei nimittäin näyttänyt olevan mitään tekemistä sen tunnetun, viiden tähden Sheraton-hotelliketjun kanssa… Viimeinkin saimme myös King Fisher -kaljat, joita olimme jo Intiassa metsästäneet. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, että juhlallisuutemme loppuivat ennen kymmentä, pienten oluiden ja jaetun thalin jälkeen.

Nähtävyystäyteinen päivä

Heräsimme ensimmäiseen aamuumme Jaipurissa ajatellen, että jatkaisimme matkaa jo seuraavana päivänä. Koska Jaipurissa on paljon nähtävää, päätimme viettää koko päivän nähtävyyksiä kierrellen.

Palace of Winds

Päivän alkajaisiksi kävelimme Tuulten palatsina tunnetulle Hawa Mahalille. Sen upeaa ulkosivua koristaa lukuisat ikkunat. Tämä osa palatsia rakennettiin palatsin naisille, jotka ikkunoista pystyisivät katsella kadulle ilman, että heidän täytyisi peittää kasvonsa. Näköalojen vuoksi juotiin chait yhden palatsia vastapäätä olevan turistikahvilan katolla.

Jantar Mantar

Jantar Mantar on kokoelma valtavia astronomisia instrumentteja. Rajastanin perustaja on rakennuttanut paikan vuonna 1734 ja sieltä löytyy maailman suurin aurinkokello. Meidän mielestä tämä oli mielenkiintoinen nähtävyys, siitäkin huolimatta, ettei ihan tajuttu, kuinka instrumenteilla mitataan aikaa tai taivaankappaleiden etäisyyttä.

Hanuman-temppeli

Taisteltuamme taas kerran riksakuskin kanssa, pääsimme lopulta keskustan ulkopuolella sijaitsevan Hanuman-temppelin luokse juuri ennen auringonlaskua. Ehkä tämä olikin paras aika vierailla temppelillä. Pimenevä ilta ja temppelissä majailevien apinoiden vikinä ja ujellus loi paikkaan melkein aavemaisen tunnelman.

Temppelillä asui varmasti satoja apinoita eivätkä ne näyttäneet pelkäävän ihmisiä ollenkaan. Päin vastoin. Viimeistään kun yksi apina oli tarrannut Serin jalkaan, toinen hypännyt tämän repun päälle ja kolmas yrittänyt riuhtoa kameran minun kädestä, aloimme suhtautua apinoihin hyvin varauksellisesti. Emme halunneet vesikauhua tai jotain muuta kammottavaa tautia apinan (tai sadan sellaisen) puremasta. Paikalle tuli kuitenkin ryhmä nuoria reppureissaajia ja lyöttäydyttiin heidän kanssa yhteen tiiviiksi rykelmäksi, jolloin päästiin turvallisesti kipuamaan temppelikompleksin huipulle. Meidän mielestä tämä oli yksi erityisimmistä näkemistämme hindutemppeleistä.

Vakava kysymys

Kun palattiin sightseeing-päivämme pääteeksi hostellille, kuultiin, että paikan omistaja halusi puhua meidän kanssa. O ou. Mitäköhän me ollaan tietämättämme tehty? Hän onneksi halusikin kysyä meiltä, kiinnostaisiko meitä lähteä seuraavana päivän avustajiksi Bollywood-leffaan. Tottahan toki kiinnosti, mutta tässä tapauksessa meidän täytyisi perua muut matkasuunnitelmamme, sillä oltiin jo bookattu juna ja yhden yön majoitus seuraavasta paikasta. Mietittyämme hetken päätettiin kuitenkin lähteä hommaan mukaan. Jotain tälläistä olemme halunneet tehdä jo pitkään. Erityisen mielenkiintoista se olisi myös sen takia, että olen itse työskennellyt tv-alalla Suomessa ja olisi kiva nähdä miten hommat hoituu intialaiseen tyyliin. 

Myöhemmin meille selvisi, että tuotantoon etsittiin 20-22 vuotiaita valkoihoisia ihmisiä. Koska me nyt ollaan jo jokunen vuosi vanhempia, ajateltiin, että koko homma kuivuu kasaan. Yllättäen, nähtyään kuvamme, he kuitenkin olivat sitä mieltä, että näytettiin ihan tarpeeksi nuorilta, joten saimme osan. 

Kävi ilmi, että kyseessä ei ollutkaan leffa, vaan musiikkivideo, joka kuvattaisiin kahden päivän aikana. Nämä kaksi päivää olivat tosi hauskoja. Saimme tutustua ystävälliseen ja ammattimaiseen kuvausryhmään sekä kuuluisiin näyttelijöihin ja tanssijoihin. Päädyttiin tekemään asioita, joita ei oltaisi kuviteltu koskaan kameran edessä tekevämme (ei mitään irstasta sentään :-D). Näistä kahdesta päivästä Bollywood-musavideon kuvauksissa kerrotaan lisää seuraavassa postauksessa.

Seuraavan päivän yllätykset

Vierailu korukivipajalla

Syödessämme aamupalaa hostellilla juteltiin omistajan veljen, Salimin, kanssa ja meille selvisi, että perheellä on toinenkin bisnes: korukivet. Innostuttiin aiheesta, joten Salim lupasi viedä meidät korukivipajalle katsomaan, kuinka kiviä työstetään. 

Hypättiin kaikki kolme Salimin mopon selkään ja hurautettiin korukivipajalle. Siellä chain juonnin lomassa nähtiin miten raakamateriaalista tulee kauniin kiiltävä korukivi. Kivi kulkeutuu useiden käsivoimalla toimivien koneiden läpi ja työ on todella pikkutarkkaa. Oli kiinnostavaa nähdä koko prosessi ja ymmärsimme, kuinka paljon työtä yhden koruliikkeessä näkemämme kiven takana on vielä senkin jälkeen, kun se on saatu ulos kaivokselta.

Kadonneen henkilön etsintä

Jalokivipajalta lähtiessämme Salim kysyi, oliko meillä kiire, vai ehtisimmekö käymään hänen kaverinsa luona. Hän olikin kertonut tästä kaverista jo aikaisemmin. Kaveri oli intialainen mies, joka noin kolmekymmentä vuotta sitten ystävystyi itävaltalaisen naisen kanssa. Nainen oli asunut miehen kotona kolme kuukautta. Sen jälkeen he pitivät yhteyttä vielä vuosia, mutta jossain vaiheessa yhteys katkesi. Luvattiin tehdä parhaamme naisen löytämiseksi viimeistään kun palataan takaisin kotiin Itävaltaan.

Vieraana muslimihäissä

Kyläilyn aikana Salim mainitsi, että oli menossa samana iltana häihin. Me kysyttiin, päästäisiinkö mukaan, ja se sopi ilman muuta. Intiassa on nyt hääsesonki. Joka ilta Jaipurissa ollessamme kuulimme juhlahumun ääniä ja näimme ympäri kaupunkia paukkuvia ilotulitteita. Ilotulitteet tarkoittavat sitä, että sulhanen on saapunut paikalle ja juhlat voivat kunnolla alkaa.

Illalla Salim tuli hakemaan meitä. Lähdettiin taas matkaan peri-intialaiseen tyyliin kolmipäällä. Salim oli onneksi tosi rauhallinen kuski ja varmaan ainoa ihminen Intiassa, joka käyttää torvea vain jos on oikeasti pakko. Hääpaikka oli jossain esikaupunkialueella ja matkan varrella ajelimme lukuisten muiden hääbileiden ohi. Matka oli paljon pidempi kuin olimme odottaneet. Matkalla pysähdyimme vielä ostamaan kortin ja kirjekuoren, johon laitoimme vähän rahaa lahjaksi hääparille.

Saapuessamme meille kerrottiin, että sulhanen oli myöhässä eikä siis ollut vielä saapunut paikalle. Suuri osa juhlavieraista olivat sukulaisia, mutta täällä suku käsitetään hyvin laajasti… vieraita oli satoja. Salim esitteli meidät heistä osalle. Sitten saimme ottaa buffetista ruokaa, joskaan meille kasvissyöjille ei ollut tarjolla juuri mitään. 

Ruoan jälkeen Salim sanoi, että voisin halutessani kurkata naisten puolelle ja tulla takaisin kun siltä tuntuu. Tällä puolella tosiaan oli lisäkseni vain miehiä. Seri ja Salim jäivät juttelemaan ja juomaan maitokahvia miekkosten kanssa. Minä sen sijaan small talkkasin muutaman naisen kanssa ja otin kuvia lapsista, jotka sitä silmät kiiluen toivoivat. Tuntui kuitenkin jokseenkin epämukavalta hengailla yksinään naisten puolella tietämättä edes kenen häissä olin, joten palasin pian toiselle puolelle.

Hetken päästä Salim ehdotti, että voisin mennä takaisin naisten puolelle juttelemaan morsiamen kanssa. Okei, viesti meni perille… Kiusaantuneena palasin toiselle puolelle ja minut vietiin morsiamen luokse, mutta hän ei ollut ollenkaan puhelias. Viivyin naisten (ja lasten) puolella jonkun aikaa, kunnes olin pikkupoikien ympäröimä ja yksi heistä, joka ei ollut varmaan kymmentäkään, alkoi toistella minulle ”I want to fuck you”. Parin tunnin päästä poistuimme hääjuhlista, koska sulhanen ei ollut edelleenkään saapunut paikalle. Toivottavasti siinä vaiheessa kun (jos?) sulhanen viimein saapui, paikalla oli vielä edes muutamia vieraita, sillä moni oli lähtenyt jo ennen meitä.

Good Ride Stories goes Bollywood

Bollywood-tähteydemme alkua edeltävänä iltana meitä vähän jännitti. Ei tiedetty yhtään mitä tuleman pitää ja mitä meiltä vaadittaisiin. Meitä pyydettiin ottamaan mukaan muutamia tietynlaisia vaatteita, joten illalla ennen nukkumaanmenoa sovittelimme omia ja hostellin omistajan kuteita. Kuski tulisi noutamaan meitä seuraavana aamuna seitsemältä viedäkseen meidät kuvauspaikkana toimivaan hulppeaan viiden tähden hotelliin…