Palampur – vähemmän tunnettu Himalajan teekaupunki

Darjeeling-tee ja Assam-tee ovat varmaan kaikille tuttuja, mutta entäpä Kangra-tee? Palampur on pieni, teeviljelmistään tunnettu kaupunki Intian Kangra-laaksossa, Himachal Pradeshin osavaltiossa. Yksi syy, minkä takia päätettiin matkustaa juuri Palampuriin on se, että sieltä päästäisiin jatkamaan matkaa kapearaidejuna Kanga Valley Expressin kyydissä.

Vaikutelmia Palampurista

Matkustettiin bussilla Dharamshalasta Palampuriin kahdessa ja puolessa tunnissa.

Kaupungin keskustassa oli vilinää. Meidän majapaikka sijaitsi Bundla-nimisellä alueella muutaman kilometrin päässä ylämäessä. Bundlassa oli rauhallista. Vaikka tykätäänkin kovasti Mcleod Ganjista, oli kiva olla vaihteeksi ihan tavallisessa vuoristokylässä, jossa turistien sijasta näkee paikallista elämänmenoa.

Semi-epäonnistunut visiitti teetehtaalle

Koska Palampur tunnetaan teestään, päätettiin mekin toki vierailla yhdellä kaupungin teetehtaista. Kävelymatka meidän majapaikasta Palampur Co-operative -teetehtaalle kesti yli tunnin. Tehtaalla valmistetaan sekä mustaa että vihreää teetä.

Tosin kävi ilmi, että tähän aikaan vuodesta tehtaalla ei tapahdu juuri mitään, eikä saatavilla ollut myöskään ohjattua kierrosta teetehtaalle. Kun kiltisti kysyttiin, eräs työntekijä suostui kuitenkin pikaisesti näyttämään meille paikkoja ja kertomaan jotain teenvalmistusprosessista. Koneet eivät kuitenkaan olleet käynnissä ja teen fermentoimiseen käytettävä valtava hallikin oli tyhjillään.

Meitä ei myöskään päästetty tehtaan takana kasvaville teeviljelmille. Ei kuitenkaan oltu erityisen pettyneitä, sillä ollaan käyty teetehtailla ennenkin ja tullaan tälläkin reissulla luultavasti vielä käymään. Matkalla kaupungista majapaikkaamme voitiin sentään ihailla tien varrella kasvavia teepuskia.

Kävelyllä vuorilla ja maaseudulla

Meidän majapaikan, Himalayan Heritage Hostellin, terassilta voitiin ihailla havumetsäisiä vuoria ja niiden takana häämöttäviä lumihuippuja.

Vuoret yrittivät selkeästi houkutella meitä kävelylle, ja niinpä me päätettiin lähteä kohti Shree Jakhani Mata -temppeliä. Puolentoista tunnin kävelymatka vei meidät läpi maaseudun ja pienten asutusalueiden. Matkalla nähtiin paikallisten tavallista elämää. Perheitä peltotöissä ja koulupukuisia lapsia, jotka iloisesti vilkuttelivat ja huutelivat meille.

Temppeli oli ihan kiva, mutta vähän niin kuin koko tällä reissulla, myös tällä retkellä matka oli määränpäätä ihmeellisempi.

Bundlan ihmiset ja ruoka

Meidän hostellilla majoittui meidän lisäksi belgialainen nuori pari (jotka olivat muuten ainoat turistit, joita Palampurissa nähtiin). Viimeisenä iltanamme Palampurissa mentiin yhdessä syömään läheiseen Cliffy’s -kahvilaan. Kahvila oli tosi tunnelmallinen, ja oli itseasiassa aika yllättävää löytää näinkin tyylikäs paikka jostain Palampurin laidalta.

Muutoin syötiin pelkästään Rana Dhabassa, joka oli meidän hostellia lähin ruokapaikka. Se oli tyypillinen intialainen, hyvin simppeli yhden miehen ravinteli. Mcleod Ganjin laajan turistiruokatarjonnan jälkeen oli itseasiassa aika kiva olla taas tavallisen intialaisen ruoan ja paikallisen elämänmenon äärellä. Aterioidemme jälkeen ravintolan omistaja Rana tuputti Serille röökiä ja bidiä (intialaista lehteen käärittyä tupakkaa) yksi toisensa jälkeen. Opittiin häneltä myös muutamia uusia hindi-sanoja, sillä ei pystytty paljoakaan kommunikoimaan englanniksi. Meidän kohokohta Palampurissa ei siis ollutkaan tee, vaan intialaisen vuoristokylän paikallisiin ihmisiin ja tavalliseen elämänmenoon tutustuminen. 

Meidän kohokohta Palampurissa ei siis ollutkaan tee, vaan intialaisen vuoristokylän paikallisiin ihmisiin ja tavalliseen elämänmenoon tutustuminen.

Matka jatkuu

Seuraavaksi matkustimme Jaipuriin. Tiedettiin, että meillä oli pitkä matka edessä, mutta lopulta matkasta tuli vielä pidempi ja monimutkaisempi kuin oltiin oletettu. Suunnitelmanamme oli matkustaa reissun ensimmäinen osa kapearaidejunalla, jota myös lelujunaksi kutsutaan. Odotettiin tätä osaa matkasta innolla.