Karimabad – Pakistanin Shangri-La

Karimabadin on sanottu olleen inspiraatio mystiselle Shangri-La:lle. Ei ihmetellä. Karimabad on yli seitsemään kilometriin kohoavien vuorten ympäröimä kylä rinteessä, kauniin Hunza-joen varrella. Auringonlaskun aikaan terassilla istuskellessamme, lumisia vuorenhuippuja katsellessa, moskeijoiden rukouskutsujen kaikuessa ympärillä, paikka tuntui olevan täynnä taikaa.

Passusta Karimabadiin

Passussa seistiin tien varressa vain muutama minuutti, kun luoksemme jo tuli minibussi. Se oli matkalla Aliabadiin, Karimabadista seuraavaan kylään. Me sullottiin reppumme ja itsemme minibussin takapenkille ja lähdettiin matkaan.

Matkalla ohitettiin Attabad-järvi. Turkoosi järvi oli silmiä hivelevä, mutta tarina sen takana on surullinen. Järvi muodostui valtavan maanvyörymän seurauksena vuonna 2010, jättäen alleen kyliä ja osan Karakoramin valtatiestä. Tästä syystä tie oli poikki useamman vuoden ja autot ylittivät tämän osuuden veneiden kyydissä. Onneksi meitä ei laitettu veneeseen – myöhemmin kiinalaiset räjäyttelivät tiensä kallion läpi ja nyt päästiin ajamaan pitkän tunneliosuuden läpi. 

Muutoin puolentoista tunnin matka Passusta Karimabadiin kului tavalliseen Karakoram Highway -tyyliin. Kiviä, vuohia ja lehmiä tiellä, vastaantulevia psykedeelisiä rekkoja ja jumalaiset maisemat. Karakoram Highwayn maisemista on oikeasti hankala pistää paremmaksi. 

Meidän majapaikka

Suunnattiin suoraan Karimabadin vanhimpaan majataloon, jota Mr. Akbar meidän Passun majapaikasta oli meille suositellut. Kun nähtiin maisemat huoneen ovelta ja saatiin neuvoteltua hintakin ihan sopivaksi, ei edes lähdetty kyselemään muualta. Old Hunza Inn oli kodikas paikka ja omistajat mukavia, mutta kuten Passussakin, myös täällä pienoiseksi ongelmaksi muodostui kylmyys. Karmibadissa oli jokusen asteen lämpimämpi, mutta yöt olivat silti kylmiä. Huoneessa eikä majatalon muissa tiloissa ole lämmitystä. Lämmin vesi kuului huoneen hintaan, mutta sitä oli saatavilla vaan jos sähköt olivat olleet päällä tarpeeksi kauan. Koska suurin osa päivästä oli sähkökatkoa, onnistuttiin saamaan lämpimät suihkut vain kertaalleen. 

Viivyttiin neljä yötä ja tänä aikana saatiin naapureiksemme monenlaista mukavaa reissaajaa. Tavallisesti vietettiin yhdessä iltaa majatalon ravintolassa. Juotiin teetä ja juteltiin lämpimiksemme, kaikkiin vaatteisiimme kääriytyneenä, pipot päässä ja hanskat käsissä.

Karimabadin kylä

Old Hunza Inn sijaitsi muutaman sadan metrin päässä kylän keskustasta. Ei tajuttu, kuinka yllättävän turistinen paikka Karimabad olikaan, ennen kuin käveltiin sen keskustaan. Lukuisia majataloja, useampi ravintola ja muutama matkamuistomyymälä. Oli kyllä ihan kiva olla vaihteeksi tällaisessa paikassa – tuntui lomalta.

Useimmiten syötiin edullista paikallista ruokaa, kuten dalia (linssimuhennosta) tai currya chapati-leipästen tai riisin sekä pienen salaatin kanssa. Meidän lempiravintolaksi Karimabadissa muodostui Rainbow Café. Yhtenä iltana käytiin kyllä pitsalla – ei varmaankaan saada pitsaa hetkeen tämän jälkeen.  

Tutustumista ihaniin paikallisiin

Meidän paras päivä Karimabadissa oli viimeinen päivämme siellä. Usein päivät ilman suunnitelmia osoittautuvat kaikkein parhaiksi. 

Oltiin yritetty hankkia paikallista sim-kortti, mutta kävi ilmi, etteivät kauppiaat Karimabadissa pystyneet rekisteröimään liittymää ulkomaalaiselle. Meidän täytyi hankkia sim-kortti palveluntarjoajan virallisesta toimipisteestä Aliabadissa. Majapaikkamme omistajat olivat juuri lähdössä käymään tässä läheisessä kylässä, joten päätiin kyytiin. Saatiin sim-korttihommat hoidettua, onnistuttiin jopa nostamaan rahaa automaatista (kolmas automaatti toimi yritettyämme kolmella eri kortilla) ja käytiin lounaalla. 

Tarkoituksenamme oli ottaa jaettu taksi takaisin Karimabadiin. Sitä etsiskellessämme törmättiin vanhempaan mieheen, joka halusi tarjota meille teet. Juteltiin mukavia makean maito-teen lomassa tämän eläköityneen englanninopettajan kanssa.

Kun oltiin juotu chaimme, kysäistiin, josko mies tietää, mistä autot Karimabadiin tarkalleenottaen lähtevät. Naapuripöydän mies sattui kuulemaan keskustelumme ja kertoi olevansa matkalla samaan suuntaan ja ottavansa meidät mielellään kyytiin. Kun vanhempi mies oli maksamassa meidän chaita, kyytiä tarjonnut mies tarjoutui maksamaan koko laskun. Hän totesi, että vanhoja opettajia tulee kunnioittaa. Tällaista tämä on täällä Pakistanissa – ihmiset tuntuvat olevan ihan yltiöystävällisiä toisiaan ja meitä turisteja kohtaan.

Mies, joka otti meidät kyytiin, oli nimeltään Aziz. Hän oli hiljattain avannut oman majatalonsa Karimabadiin. Majatalo ei ollut kaukana kylän tärkeimmästä nähtävyydestä, Baltit-linnoituksesta. Oltiin aiottu käydä linnoituksella joka tapauksessa, joten päätettiin tehdä se samaan syssyyn. Aziz lupasi tarjota meille teet (taas), jos tultaisiin käymään matkallamme linnoitukselta takaisin. 

Kun oltiin valmiita linnoituskierroksen kanssa, löydettiin Aziz kadunkulmasta pelaamasta perinteistä lautapeliä vanhemman miehen kanssa. Katsottiin kun ukkeli rökitti Azizin pelissä ja mentiin sitten seuraamaan futismatsia majatalon viereiselle mäennyppylälle. Kokemus oli aika kiva, koska pelin yhteydessä paikallinen bändi soitti musiikkia. 

Pelin jälkeen mentiin teelle majatalolle. Opittiin, että paikalliset harvemmin juovat teensä sokerin kanssa. Sen sijaan teehen lisätään suolaa, chai namak. Kuulostaa oudolta, mutta maistuu itseasiassa melko hyvältä. Teen kylkeen saatiin Azizin äidin leipomaa leipää. Saatiin kierros majatalon sisällä. Paikka ei ole vielä valmis, sillä kokonainen uusi kerros on rakenteilla ja osa huoneista keskeneräisiä. Mutta oltiin jo tässä vaiheessa vaikuttuneita. Yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota ja puu ja betoni materiaaleina toimivat hyvin. Näkymät pervekkeilta oltivat huikeat. Kun kuultiin, että huoneisiin oli saatavilla lämmittimet ja tarpeen vaatiessa generaattorilla sai sähköä, harmistuttiin, ettei oltu tajuttu kysyä täältä huonetta. Jos joskus vielä tullaan Karimabadiin, valitaan varmasti majapaikaksemme Himalayan Tiger. Minä vaikutuin niin kovin tästä majatalosta ja Azizin ystävällisyydestä, että lupasin suunnitella majatalolle logon (joka ei tosin vielä ole valmis…).

Nähtävää Karimabadissa ja sen ympäristössä

Kuten kerrottu, vierailtiin viimeisenä Karimabad-päivänämme Baltit-linnakkeessa. Tämä korkealla vuorilla, sokkeloisten pikkukujien keskellä sijaitseva linnake on yli tuhat vuotta vanha. Pääsymaksu oli Pakistanin hinta-asteikolla korkea, 1000 rupiaa (5,8 euroa), mutta se sisälsi opastetun kierroksen. Meidän mielestä lippu oli hintansa arvoinen, koska päästiin tutkimaan linnakeen huoneita, nähtiin upeat maisemat sen katolta ja opittiin lisää alueen kulttuurista ja historiasta.

Nähtiin myös läheinen muinainen kaupunki Ganish, pyhiä kiviä, rubiinikaivos sekä Hopper-laakso ja sen jäätikkö. Tästä kivasta päiväretkestä kerrotaan pian lisää. 

Tässä vaiheessa reissua aletaan jo vähän väsähtää nähtävyyksien kiertelyyn. Siitä syystä päätettiin skipata Eagle’s Nest -näköalapaikka. Tämä saattoi olla virhe, koska kaikki puhuvat sieltä avautuvista upeista näkymistä. Tosiasia on kuitenki se, että näkymät ovat upeita ihan missä tahansa Karakorumin alueella.

Lähtö Karimabadista

Me viihdyttiin Karimabadissa. Saatavilla oli kaikkea, mitä mielemme teki, ja jos haluttiin rauhaa, löydettiin sitä majapaikastamme. Toisaalta meillä on jo kova hinku etelään, pois kylmästä. Joten neljän yön kuluttua jatkettiin matkaa. Hauska tsekkiläinen tyyppi majataloltamme päätti spontaanisti liittyä meidän matkaan. Vielä hauskemman tyypistä teki se, että hänen nimensä oli näin suomalaisittain naurettava: etunimi melkein kuin paska, sukunimi melkein kuin kusi. Hän on muuten asunut Jyväskylässä (varmasti mukavaa tuolla nimellä), sattuuko joku lukija tunnistamaan Paskakusen? Paskakusen kanssa matkustettiin kylään nimeltä Danyor…