Bishkek – Kaupungissa taas

Ollaan viihdytty viime päivät luonnon lähellä ja pikku paikoissa, joten Kirgisian pääkaupunki, Bishkek ei jotenkaan jaksanut innostaa. Nautittiin kuitenkin niistä asioista, joita kaupunkiympäristö mahdollistaa – tai ainakin parhaamme mukaan yritettiin.

Matka Bishkekiin

Bokonbayevossa lähdettiin basaarille kyselemään Bishkekiin lähtevän minibussin perään. Pian saatiinkin kimppuumme liuta kyydinkauppaajia. Neuvoteltiin matkalipun hinnaksi 250 somia (3,4 €) ja astuttiin yhteen minibusseista. Kyydissä odotti jo mummeli sekä äiti lapsensa kanssa. Minibussi täyttyi hitaaseen tahtiin, mutta 45 minuutin kuluttua se oli täynnä ja päästiin matkaan.

Alkumatkasta saatiin edelleen ihailla näkymiä Issyk-Kul -järvelle. Viiden tunnin kuluttua lähestyttiin Bishkekiä. Meillä kävi tuuri, koska huomattiin, että minibussi melkein ohittaisi meidän majapaikan. Kuski suostui päästämään meidät pihalle oikeassa risteyksessä.

Seuraavat puoli tuntia etsittiin meidän hostellia, joka oli merkitty karttaan väärin. Hostelli oli ihan kiva, ja melkein tyhjä, koska turistisesonki oli jo ohi. Tästä syystä päästiinkin parempaan huoneeseen, josta oli näkymät puutarhaan. Hostellin omistaja suunnitteli grillibileitä seuraavalle päivälle ja yritti kovasti suostutella meitä mukaan. Me kieltäydyyttiin, useampaan otteeseen, koska ei odotettu keski-Aasialaisten grillibileiden olevan kovin kasvisruokapainotteiset, ja myös koska ei haluttu viettää meidän ainoaa kokonaista päivää Bishkekissä hostellimme takapihalla.

Bishkek ei sytyttänyt

Puolitoista päivää Bishkekissä kului nopeasti, eikä sinä aikana varsinaisesti lämmetty tälle kaupungille. Ei oikein löydetty mitään tekemistä tai näkemistä. Yritettiin löytää jotain kultturellia ohjelmaa, kuten teatteria, museota, oopperaa tms., mutta kaikki paikat oli kiinni. Yleensä syöminen ja juominen on meidän mielestä joka tapauksessa ne kaikista parhaimmat aktiviteetit, mutta nyt sekin meni vähän pilalle kun meidät ”huijattiin” syömään kanaa. Totuuden nimissä löydettiin kaupungista kyllä myös herkullista syötävää ja loistavia oluita. Tämä olikin meidän Bishkek-visiitin (ainoa) kohokohta.

Ruokaa ja juomaa

Ensimmäisenä iltanamme Bishkekissä meidän hostellin omistaja suositteli meille georgialaista ravintolaa nimeltä Purpur. Ei oltu koskaan aiemmin syöty georgialaista ruokaa, joten ei tiedetty mitä odottaa. Yllätyttiin kuitenkin iloisesti ja meille avautui ihan uusi kulinaristinen maailma. Alettiinkin heti kehittelemään matkasunnitelmaa Georgiaan joskus lähitulevaisuudessa…

Toinen paikka, josta tykättiin, oli Save the Ales. Kyseessä on naisten pyörittämä pienpanimo viihtyisällä sisäpihalla. Viihdyttiin sen verran hyvin, että tultiin tänne molempina iltoinamme Bishkekissä. Maistettiin niiden ipaa, dipaa ja märzeniä, sekä mustikka- ja vadelmaoluita. Samalla käytettiin liian iso osa matkakassastamme. Oli vaan pakko tarttua tilaisuuteen, koska kohta oluthanat sulkeutuu kun matkataan eteenpäin itään.

Epätoivoista kasvisruoan metsästystä Osh-basaarilla

Bishkekin laitamilla järjestetään suuren suuri basaari, mutta me ei lähdetty sinne asti. Sen sijaan valittiin pienempi Osh-basaari, johon meinattiin jo eksyä. Haluttiin selvitellä siellä kyytimahdollisuuksiamme seuraavalle päivälle kohti Oshin kaupunkia, sillä nimensä mukaisesti jaetut taksit siihen suuntaan lähtevät tämän basaarin reunalta. Meille alettiin saman tien tyrkyttämään kyytejä Oshiin, joten oletettiin homman hoituvan helposti myös seuraavana päivänä.

Basaarilla ollessamme ostettiin snäkkejä seuraavan päivän matkaa varten sekä yritettiin löytää jotain kasvisruokaa syötäväksi sillä hetkellä. Tämä oli se päivä kun päädyttiin syömään kanaa. Kysyttiin useammalta suolaisia leipomuksia myyvältä kojulta, olisiko niillä kenties jotain lihatonta vaihtoehtoa. Ei ollut. Mentiin jopa isompaan ravintolaan, jonka seinällä roikkui pitkä menu, johon sisältyi myös perunapelmenit. Pelmeneitä heiltä ei kuitenkaan löytynyt ja kaikki muut kymmenet ruokalajit listalla pitivät sisällään lihaa. Lopulta löydettiin lupaavan oloinen leipomotiski. Nainen tiskin takana vastasi da , kun kysyttiin kasvisruokaa. Siitäkin huolimatta, että näytettiin hänelle venäjäksi kirjoitettu lappu, jossa kerrotaan, ettemme syö lihaa, kanaa, kalaa, lihalientä tai laardia, nainen päätti myydä meille peruna-kana pasteijan. Koska kana oli muussattua (luultavasti valmistettu niistä kaikista huonoimmista kananpaloista), ei heti tajuttu, mitä syötiin, vaikka oudolta se maistui. Myöhemmin, kun käännettiin google translatorilla sana kuritza, jota nainen toisteli, tajuttiin sanan todellinen merkitys – eikä varmasti tulla sitä enää unohtamaan. Onneksi tämän sekaannuksen jälkeen löydettiin basaarin läheltä intialainen ravintola. kuritza, what she kept repeating, to Google Translator, we found out the true meaning of the word – and will never forget it. Luckily after that incident we found an Indian restaurant with a lunch menu near the bazaar.

Mitä muuta tehtiin Bishkekissä?

Kuten jo kerrottiin, Bishkekissä ei ollut juurikaan mitään tekemistä. Käytiin Oak Park -puistossa , jossa oli vanhoja tammia ja kymmeniä veistoksia. Serin mielestä näiden veistosten tekemiseen ei oltu juuri tarvittu ammattitaitoa. Lisäksi onnistuttiin saamaan takaisin kuulokkeet, jotka Serin kollega oli unohtanut yhteen kahvilaan muutama viikko takaperin. Siinäpä se.

Lähtö Bishkekistä

Illalla otettiin yhteyttä Arslanbopin CBT-toimistoon (Community Based Tourism), järjestelläksemme saapumista seuraavaan kohteeseemme. Aamulla lähdettiin aikaisin Osh-basaarille löytääksemme kyydin Arslanbopiin. Hommat ei sujuneet aivan suunnitelmien mukaan, ja ei-niin-lämpimät tuntemuksemme Bishkekiä kohtaan sen kun viilenivät. Mutta se onkin taas jo toinen tarina.