Päiväretkiä Almatyn ympäristössä: Big Almaty Lake ja Butakovka -vesiputous

There is so much nature around Almatystä ympäristössä on niin paljon upeaa luontoa, että kaupungissa voisi helposti viipyä useamman viikon päiväretkiä tehden. Luontoon lähteminen tuntuu olevan myös paikallisten suosima tapa viettää vapaa-aikaa. Me vierailtiin kahdella luontokohteella Almatyn lähellä: Big Almaty Lake -järvellä sekä Butakovka -vesiputouksella.

Big Almaty Lake

Oltiin nähty netissä kuvia Big Almaty Lake -järvestä ja haluttiin tietää hohtiko se oikeasti niin turkoosina vai kuinka paljon Photoshopilla oli osuutta asiaan.

Matka Big Almaty -järvelle

Big Almaty Lake on varmasti yksi suosituimmista nähtävyyksistä Almatyn ympäristössä. Matkaa kaupungista järvelle on 15 kilometriä. Silti järvelle ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla, eli vaihtoehtoina on joko lähteä järjestetylle retkelle tai improvisoida. Tiedettiin, että päästäisiin kahdella bussilla lähemmäs järveä ja loppumatka voitaisiin liftata tai matkustaa taksilla. Odoteltiin ensimmäistä bussia puolisen tuntia, mutta sitä ei koskaan kuulunut. Ilmeisesti bussi oli erityisreitillä, koska osa kaupungin kaduista oli sinä päivänä suljettu. Annettiin siis periksi ja tilattiin kyyti Yandexilla. Parin minuutin kuluttua kuski sanoi ”sorry, sorry, sorry” ja pyysi meitä poistumaan autosta. Kuski tajusi vasta nyt minne haluttiin mennä, eikä tätä autoa ilmeisesti oltu tehty jyrkkiä vuoristoteitä varten. Seuraava Yandex-auto oli vankempaa tekoa, joten päästiin vihdoin matkaan. Maisemat matkalla senkun paranivat, mitä ylemmäksi tultiin. Liikenne alkoi ruuhkautua, kun lähestyttiin järveä. Oli lauantai-aamu, eikä todellakaan oltu ainoat ihmiset liikkeellä.

Järvellä

Sitten nähtiin se järvi. Näky oli hurmaava. Järvi näytti juuri siltä kuin kuvissa, ellei jopa kirkkaammaan turkoosilta. Almatyn hanavesi tulee tästä järvestä, joten uimaan ei saanut mennä. Järvellä voi joko kävellä ympäriinsä, pitää piknikin tai jonottaa selfie-kivelle, kuten suurin osa paikallaolijoista näytti tekevän. Me lähdettiin pienelle kävelylle. Oli ihanaa olla luonnossa, sillä lähdettyämme Suomesta oltiin tähän mennessä vietetty aikaa lähinnä kaupungeissa tai eri kulkuneuvojen kyydissä. Ei kylläkään kävelty koko järven ympäri, eikä se ilmeisesti olisi ollut mahdollistakaan. Joku armeija-asuinen ukkeli nimittäin alkoi huutaa megafoniin, mikäli käveltiin lähemmäs patoa, jonka päällä hän istui. Minä ajattelin, että olisi parempi kääntyä takaisin. Seri tosin mietti, että ehkä ukko vaan huuteli käskyjä kuten ”muistakaa pitää hauskaa!”

Paluu Almatyyn

Muutaman tunnin päästä päätettiin lähteä takaisin kohti Almatya. Siihen mennessä paikka oli jo tupaten täynnä ihmisiä ja ruuhka vuoren rinteellä oli massiivinen. Ylhäällä olisi ollut vapaita takseja, mutta me, tai lähinnä minä, ajateltiin, että olisi kiva kävellä vielä hetki ja huikata sitten kyyti matkan varrelta.

Matka tietä pitkin ei ollut kovin kiinnostava, mutta oltiin luettu jostain blogista, että seuraamalla järveltä alas johtavaa vesiputkea päästäisiin alas nopeammin. Muutamat ihmiset tulivat samaa reittiä ylöspäin, kävellen putken päällä, joten ajateltiin itsekin kokeilla. Mun mielestä valtavan putken päällä kävely oli aika jännittävää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun putki nousi ylös maasta ylittääkseen pienen joen ja minä aloin konttaamaan, päätettiin, ettei tästä tulisi mitään. Joka tapauksessa putken päällä käveleminen vaikutti aika järjettömältä. Normaalilta, epäpelokkaaltakin ihmiseltä matkaan uppoaisi useampi tunti. Lisäksi ihmeteltiin, miten olisi ylipäätään mahdollista kävellä putkea alas niissä kohdissa, joissa se kulki jossain 40 asteen kulmassa

Melkein heti kun palattiin avuttoman näköisinä tielle, paikallinen pariskunta pysähtyi meidän kohdalla ja käsiki hyppäämään kyytiin. He eivät tosin olleet matkalla Almatyyn, vaan johonkin pieneen kylään. Ajateltiin, että olisi järkevintä poistua kyydistä isommalla parkkipaikalla, josta luultavasti lähtisi busseja. No, ei nähty siellä yhtäkään bussia, joten jatkettiin kävelyä. Puhelimen kartan mukaan lähellä olisi pitänyt olla bussipysäkki, muttei löydetty sitä. Hermot alkoi olla jo vähän kireällä, koska olisi ollut niin paljon helpompaa vaan saman tien ottaa taksi järveltä kaupunkiin. Sitten onneksi pari ohikulkevaa paikallista miestä päätti tilata pimeän taksin, jonka kyytiin mekin mahduttiin. Miehet eivät matkustaneet pitkälle, mutta kuski suostui heittämään meidät hostellille. Hinta oli hyvin edullinen, joten loppujen lopuksi oltiin iloisia, että oltiin taitettu matka tähän tyyliin.

Butakovka-vesiputous

Medeu on urheilukeskus ylhäällä vuorella. Se tunnetaan parhaiten luistelukentästään, mutta paikalta lähtee myös useita vaellusreittejä. Koska Seri on ollut kipeä viime päivät, haluttiin aloittaa suht iisisti. Oltiin luettu, että parin tunnin vaellus Butakovka-vesiputoukselle olisi helppo ja sopisi hyvin lapsillekin. Ilmeisesti ei olla tällä hetkellä ihan parhaimmassa kunnossa, koska meidän mielestä reitti oli vähän vaativampi ja hikoiltiin hulluna. Joka tapauksessa retki oli kiva. Luonnossa kävely on hyvä tapa saada luovuus liikkeelle.

Vesiputous itsessään ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä, mutta sen edusta oli oikein hyvä paikka lounastauolle.

Ei haluttu kävellä samaa matkaa takaisin. Oltiin luettu, että pienestä kylästä matkan varrella lähtisi useampia busseja Almatyyn. Ei taaskaan löydetty mitään bussia ja myöhemmin kävikin ilmi, että oltiin oltu väärässä kylässä. Mutta kun Seri yritti kysellä bussia Almatyyn, vanhempi pariskunta, joka oli juuri lähdössä, kai oletti että yritettiin pummata kyytiä, ja viittoili meidät takapenkille. Niinpä päästiin helposti takaisin kaupunkiin.