Tyylikäs junamatka ja Moskovan 872-vuotis synttärit

Körröteltiin Pietarista Moskovaan ”Punaisen nuolen” kyydissä. Moskovassa viivyttiin yksi yö ja päästiin osallistumaan erityisiin bileisiin.

Punaisen nuolen kyydissä

Ei tulla varmaankaan kokemaan toista yhtä luksuriöösiä junamatkaa tällä reissulla, kuin matkamme Pietarista Moskovaan oli. Taitettiin matka nimittäin ”Krasnaya Strelan”, eli ”Punaisen nuolen” kyydissä. Kyseessä on historiallinen juna, joka on operoinut Pietarin ja Moskovan välillä vuodesta 1931 lähtien, lukuunottamatta pientä taukoa toisen maailmansodan aikaan. Serillä on ollut jonkun sortin fiksaatio tämän tyyppisellä junalla matkustamisesta. Hän myös sai mukavalta sukulaiselta vähän matkarahaa ja päätti, että se tulee käyttää asioihin, joita ei muuten tällä matkalla raaskittaisi tehdä. Niinpä päätettiin poikkeuksellisesti ostaa ihan vallan ykkösluokan liput tämän junavanhuksen kyytiin. Noin 80 euroa per henkilö ei ole kovin paljoa 8 tunnin matkasta yksityishytissä aamiaisineen ja välipaloineen, mutta paljon enemmän, kuin mitä sama matka halvimmillaan olisi maksanut. Viihdyttiin junan kyydissä tietenkin tosi hyvin, eikä varmaan olla aiemmin nukuttu junassa yhtä hyvin. Yöllä kuitenkin oli ihailtava tähtiä ja aamupalalle täytyi herätä ennen seitsemää, joten ehdittiin nukkua vain n. 5 tuntia. Junan saapuessa Moskovaan kahdeksalta aamulla oli olo siis aika ryytynyt.

Ensimmäinen aamu Moskovassa

Kun lähdettiin seikkailemaan Moskovan kaduille ja metroon, oltiin molemmat melkosen huonolla tuulella. Asiaa ei auttanut se, että Seri löi mua vahingossa skeittilaudalla naamaan (tai minä löin naamallani skeittilautaa, riippuu keneltä kysyy). Booking.com oli myös pari päivää aiemmin ilmoittanut, että meidän varaama guesthouse oli ylibuukattu, joten meidän piti etsiä uusi. Kun saavuttiin tänne uuteen paikkaan, meille kerrottiin venäjäksi/elekielellä, että check-in olisi vasta kahdelta, eli viiden tunnin päästä. Majapaikassa ei myöskään ollut suihkua tai vessaa, jota oltaisiin voitu hyödyntää. Olo oli aika hikinen ja haiseva, eikä se ainakaan kohentanut sen hetkistä mielialaa. Toisaalta nyt kun ollaan reppureissaamassa, pitäisi kyseenalaiseen henkilökohtaiseen hygieniaan tottua joka tapauksessa. :-D

Kun oltiin käyty erittäin tärkeä, kärkäs keskustelu siitä, lähdetäänkö liikkeelle skeittilaudoilla vai jalan, päädyttiin kävelemään läheiseen puistoon. Istuttiin siellä jonkun aikaa angstaamassa ja punomassa suunnitelmaa aamupäivälle. Kun käveltiin kohti Punaista toria, oltiin jo paremmalla tuulella ja kyettiin jopa ihailemaan kaikkea ympärillämme olevaa.

Oli sunnuntai aamu ja koko kaupunki näytti vielä nukkuvan, siitäkin huolimatta että oli äänestyspäivä. Myöhemmin meille selvisi, että kaupunkilaiset saattoivat vaan olla hieman väsyneitä edellisillan bileiden takia, sillä tänä viikonloppuna juhlittiin Moskovan 872-vuotis synttäreitä. Kun saavuttiin Punaiselle torille, huomattiin, että turistit sentään olivat hereillä. Liityttiin muiden turrejen joukkoon ottamaan muutama selfie kuuluisan värikkään kirkon edessä ja siirryttiin sitten läheiseen suureen puistoon. Puistossakin oli tungosta, mutta tykättiin paikasta silti. Siellä mutkitteli kivoja polkuja ja lisäksi paikalta löytyi mm. amfiteattereita ja näköalatasanne nimeltään ”Kelluva silta”. 

Päädyttiin taas tosi kivaan ruokapaikkaan nimeltä Chiho ,joka oli sisustettu aasialaiseen katutyyliin. Menu piti sisällään myös liharuokia, mutta kasvisvaihtoehtojakin oli kivasti tarjolla. Me tilattiin mapo tofua, uppopaistettua munakoisoa ihanilla ”chilisipseillä” höystettynä sekä kesärullia. Syöminen näyttää Moskovassa olevan vähän Pietaria hintavampaa, mutta n. 12 euroa kahden ihmisen lounaasta on silti hyvin kohtuullinen hinta, kun ajattelee että Moskovasta puhutaan usein kalliina kaupunkina. 

Koska oltiin kuolemanväsyneitä (ei oltu meidän metelöivien naapureiden takia nukuttu Pietarissakaan kovin hyvin + näyttää siltä, että ollaan tosiaan tultu vähän vanhoiksi), ja kello oli jo melkein 2, lähdettiin kohti meidän majapaikkaa. Huone yllätti mukavuudellaan ja parin tunnin tirsat osoittautui oikein hyväksi ideaksi.

Moskovan 872-vuotis synttärit

Kun alkuillasta päästiin ylös sängystä, meillä oli taas energiaa lähteä ulos tutustumaan 872-vuotiaaseen kaupunkiin. Ihmiset oli kömpineet ulos luolistaan ja tunnelma oli eläväinen. Kuljettiin useamman juhlakuntoon koristellun kadun läpi matkallamme Tverskaya-kadulle, joka toimi bileiden päätapahtumapaikkana.

Koska ei oltu tehty oikeastaan mitään suunnitelmia meidän visiitille Moskovassa, oltiin onnekkaita, että nämä bileet sattuivat juuri kohdalle. Tuhansien ihmisten lisäksi juhlapaikalla oli paljon nähtävää, joka kaikki ilmeisesti tavalla tai toisella liittyi Moskovan tai Venäjän historiaan. Poikia ja tyttöjä tanssimassa perinteisissä vaatteissa, kymmeniä muusikoita, akrobaatteja kosmonauttiasuissa, puisten kameleiden karavaani... Juhlissa oli hyvä tunnelma – ihmismassasta huolimatta ei ollut liian kaoottista eikä oikeasti kukaan vaikuttanut edes olevan kännissä.

Illallinen syötiin Jagannath -kasvisravintolaketjun yhdessä ravintolassa ja oltiin taas kerran oikein tyytyväisiä.

Moskova goals

Meillä oli muutama tavoite Moskova-visiitillemme. Ensinnäkin haluttiin nähdä balsamoitu Lenin. Tämäkin on yksi Serin fiksaatioista. Missattiin Lenin viime kerralla, koska mausoleum, jossa tyyppi makaa, oli silloin suljettu. No, näköjään se on suljettu aina kun me ollaan mestoilla, eli tämä tavoite jäi edelleen täyttämättä. Mulla taas on jo vuosia ollut fiksaationa tehdä saman nimisissä paikoissa saman nimisiä asioita, kuten juoda viiniä Wienissä tai syödä berliininmunkkia Berliinissä ja banana splitiä Splitissä. Onneksi siis onnistuttiin täyttämään ainakin toinen meidän Moskovan tavoitteista: Moscow mulea Moskovassa. Drinksut juotiin UkuBar -nimisessä baarissa ihanan livemusiikin soidessa taustalla. Drinkkilista oli tosi innovatiivinen. Seri tilasi jotain ginillä, savusitruunalla, inkiväärillä ja marjoilla, ja mun moscow mule oli myös valmistettu erityisellä tavalla.

Heipat Moskovalle

Juna meidän seuraavaan pysähdyspaikkaan, Nizhny Novgorodiin, lähti seuraavana päivänä kahdelta. Koska check-out oli klo 12, ei ehditty juuri muuta kuin kävellä ja syödä. Hostellilla syömämme myöhäisen aamupalan jälkeen syötiin vielä juna-asemalla blinejä. Välillä on vähän hankalaa tilata täällä asioita, kun meidän venäjänkielen taidot on lähes olemattomat. On silti tyydyttävää huomata, että muutamallakin sanalla pääsee jo pitkälle. Sanottiin blinikojun tiskin takana seisseelle hurmaavalle leidille ”blini vegetarianska” ja saatiin juustolla, sienillä, perunalla, sipulilla ja tillillä täytetyt herkkuletut ja jälkkäriksi vielä samanmoinen marjoilla ja kermavaahdolla. Aletaan olla todella hurmioituneita venäläisestä ruoasta!!

Me tykättiin Moskovasta. Tykättiin siitä paljon enemmän kuin viime kerralla – tosin silloin olikin keskitalvi. Kaupunki vaikuttaa jotenkin ”hienostuneemmalta” kuin Pietari, mutta silti nuorelta ja eläväiseltä, vaikka onkin jo 872 vuotta vanha. Katukuvan kymmenistä värikkäistä ja kullanhohtoisista kirkoista ei myöskään voi valittaa.