2,5 päivää Pietarissa – kasvisruokaa ja vaihtoehtoista tekemistä

2,5 päivää Pietarissa meni nopeasti, mutta ehdittiin nähdä yllättävän paljon. Koska ollaan oltu Pietarissa jo kertaalleen ja käytiin jo silloin katsastamassa osa kaupungin “must see” -kohteista, keskityttiin nyt vähän vaihtoehtoisempaan tekemiseen.

Ensimmäinen ilta Pietarissa

Kun oltiin saavuttu Pietariin, lähdettiin heti enstöiksemme hommaamaan paikallinen sim-kortti Megafon-operaattorilta. Homma hoitui helposti ja nopeasti ja saatiin rajaton netti kahdeksi viikoksi n. 10 eurolla. Reissuasioiden järkkäilyn yms. kannalta on kätevää, että netti on koko ajan käytettävissä (etenkin Serin mielestä :D ).

Kun oltiin saatu puhelinhommat hoidettua, lähdettiin tutustumaan kaupunkiin skeittilautojen päällä ja suunnattiin kohti Fontanka-jokea, joka on yksi Nevan sivuhaaroista. Ennen reissuun lähtöä pohdittiin aika kauan, onko järkeä ottaa skeittejä mukaan olleenkaan. Lopulta Seri päätyi tekemään meille ihan parhaat, pienet matkalaudat vanhoista dekeistä. Jo ensimmäisenä päivänä todettiin, että se oli oikea päätös. Mutta joo, tiedetään kyllä että edessä tulee luultavasti olemaan viikkojen ajan kuoppaisia teitä, jolloin lautojen mukana raahaaminen varmaan lähinnä ärsyttää.

Fontanka-joen varrella istahdettiin läheiseen puistoon juomaan paikalliset oluet juhlistaaksemme ekaa iltaa reissussa. Ruokaa etsiessämme löydettiin sattumalta Golitsyn Loft-niminen kompleksi. Kun käveltiin porttikongista sisään, saavuttiin mielenkiintoisen näköiselle sisäpihalle, jossa oli ravintoloita ja baareja.

Sisäpihan ympärillä oli useita ovia. Jokainen ovi johti portaikkoon, ja jokaisessa kerroksessa oli pitkä, sokkeloinen käytävä. Jokaista käytävää reunusti lukuisia ovia. Ovien takaa löytyi pikkuruisia baareja, ravintoloita, kahviloita, gallerioita, partureita ja tatuointistudioita. Paikan koluamiseen olisi varmasti voinut kuluttaa tunteja.

Ruoaksi löydettiin herkulliset (ja halvat!) soba-nuudelit pienestä kasvisravintolasta nimeltä Ulet (suositus!).

Päätettiin meidän ilta drinkkejä imaillen ja livemusiikkia kuunnellen yhdessä niistä monista, tunnelmallisista pikkubaareista. Minä pohdin kevyesti juopuneena, oltiinko sattumalta osuttu Pietarin cooleimpaan paikkaan, vai olisiko koko kaupunki yhtä cool. Ensimmäinen ilta Pietarissa oli siis oikein onnistunut. Ja joo, seuraavat päivät osoittivat että koko Pietari on kyllä ihan huippu.

Toinen päivä Pietarissa

The next morning it was raining so we didn’t hurry to get up from the bed… After all we were finally on a holiday (and had slept bad because of the loud telephoning grannies behind our paper thin wall). Around noon time Seri went for a little bouldering session in one of St. Petersburg’s climbing halls and after that we had a late lunch. Another vegan/vegetarian restaurant recommendation for St. Petersburg: Cafe Auroville. Everything on the menu sounded so good that we had hard time making any decisions.

Ajateliin, että museo voisi olla täydellinen paikka viettää sadepäivää. Siispä päätettiin lähteä Kunstkamera-museoon, mutta ei kuitenkaan ikinä päästy sinne asti. Tehtiin nimittäin aloittelijamoka ja hypättiin vahingossa väärään suuntaan menevään bussiin. Kun lopulta oltiin taas aloituspisteessä, oli kello jo sen verran paljon, ettei museoon ollut enää järkeä mennä.

Otettiin käyttöön Plan B. Oltiin luettu Puskinskaya-10 -nimisestä paikasta, joka olisi jonkunlainen taidekommuuni vallatussa talossa. Sisäänkäynti näytti lupaavalta, mutta valitettavasti oveen oli läntätty lappu, jonka mukaan paikka oli suljettu sinä päivänä.

Onneksi Plan C oli menestys. Loft Project Etagi on sekin eräänlainen monikerroksinen kompleksi täynnä pieniä ravintoloita, baareja ja kojuja. Paikka tuntui kuitenkin Golitsyn Loftiin verrattuna kaupallisemmalta – vähän kuin joku venäläinen hipsteriostari.

Pääsyy vierailullemme oli paikan kattoterassi. Terassille pääsy maksoi 150 ruplaa (n. 2 euroa), mutta oli sen arvoista. Auringonlasku Pietarin yllä oli aika upee.

Iltapalaksi syötiin vegaaniburgerit yhdessä sisäpihan kojuista. Ajateliin, että täytyy nyt muistaa arvostaa kaikkia näitä Pietarin kulinaristisa ihmeitä, koska myöhemmin tällä matkalla kasvisruoan löytäminen luultavasti hankaloituu.

Kolmas päivä Pietarissa

Meillä oli vielä koko seuraava päivä aikaa hengailla Pietarissa, koska meidän juna Moskovaan lähtisi vasta vähän ennen puoltayötä. Aloitettiin kolmas päivä rullailemalla ympäriinsä. Lounaaksi syötiin pelmeneitä ja varenikeja, eli venäläisiä täytettyjä taikinanyyttejä. 

Sitten päätettiin antaa Kunstkamera -museolle toinen mahdollisuus. Sisäänkäynti oli vähän hankala löytää, mutta onnistuun kuin onnistuttiinkin tällä kertaa pääsemään sisään. Iso osa museosta on varattu ympäri maailmaa kerätylle etnografiselle kokoelmalle. Ajateltiin, että maailman ihmeiden ihailu olisi hyvä tapa alottaa tämä matka. Museossa on myös huone, josta löytyy vähän kummallisempia “esineitä”, kuten kaksipäisiä eläimiä ja purkkeja, joissa lilluu epämuodostuneita sikiöitä. 

Ekana iltana Golitsyn Loftissa kiva baarimikko vinkkasi meille Port Sevkabel -nimisestä alueesta Vasilyevsky-saarella. Koska ilma oli hyvä, päätettiin lähteä käymään siellä. Kyseessä oli aika hipsterinen, urbaani satama-alue, jossa oli useampi tiilirakennus ja paljon katutaidetta. Valitettavasti alueella oli josku vanhojen autojen festari, johon sisäänpääsy olisi kustantanut n. 15 euroa. Tunnollisia budjettimatkaajia kun ollaan, ei haluttu maksaa sisäänpääsystä ja niinpä ei päästy tutkailemaan suurinta osaa Port Sevkabelin alueesta. Siellä Itämeren rannalla oli joka tapauksessa ihan kiva hengailla jonkun aikaa. 

Skeitattiin ensin muutama kilometri takaisin päin sataman teollisuusalueen läpi, mutta päädyttiin kulkemaan loppumatka bussilla. Päivän skeittailut ja aktiviteetit alkoivat jo väsyttää. Viimeinen asia, joka Pietarissa tehtiin, oli hostellin läheltä löytyvän ostoskeskuksen foodcourtiin tutustuminen. Ulkomaiden foodcourtit on ihan parhaita, koska niistä löytää yleensä aina jotain paikallisia ja edullisia herkkuja, joita ei ole aikaisemmin päässyt maistamaan. Kuten tällä kertaa esim. monikerroksinen lettukakku.

Sitten datattiin hetki hostellilla, napattiin kamat hostellin säilöstä ja lähdettiin kohti Moskovskaya-juna-asemaa.

Tykättiin Pietarista jo meidän edellisellä visiitillä, mutta nyt tykästyttiin siihen yhä enemmän. Kaupungin klassinen kauneus ja kaikki se krumeluuri ja kullan kimallus tuntuu sulautuvan täydellisesti yhteen vaihtoehtoisemman katukulttuurin kanssa. Jokaiselta kadunkulmalta voi löytyä konsertti tai vaikkapa tulishow ja minkä tahansa portin taakse voi kätkeytyä yllättävä ja eläväinen sisäpiha. Ihmisissä on tyyliä. Mutta nähtiin me myös niitä ei-niin-kivojakin juttuja, kuten ruumis keskellä jalkakäytävää. Ei kai mikään kaupunki ole täydellinen.